Muutaman kerran olen kirjoittanut pienistä asioista ja siitäkin mitä mahtanee tapahtua, kun pumppuni on viimeisen kerran laittanut verta liikkeelle vai tapahtuuko enää mitään.
Kirjoitan usein myös siitä mitä koen ja mitä milloinkin mietin. Erityisesti olen huomannut pohtivani yhä enemmän taipaleen päättymistä. Sitä, kun iän myötä käy yhä selvemmäksi elon rajallisuus. Että päättyykö kaikkien taival siihen vai jatkaako osa henkisestä minästämme älyllisenä jossakin muodossa jossakin maailmakaikkeudessa.
Siihen on turha etsiä vastausta muilta ihmisiltä, sillä tietoa ei ole kenelläkään sen enempää kuin minullakaan. Uskovaisten kanssakin olen yrittänyt tarinoida, mutta viimeistään jo toinen lause alkaa, että raamatussa sanotaan näin sekä näin jne. Kun hänet pysäytän sanoakseni ja kysyäkseni, että tiedän mitä siellä lukee, mutta mitä mieltä olet itse? Ja niin pienen tuumaustauon jälkeen vastaaja aloittaa uudelleen: "Raamatussa sanotaan....."
Toivotonta tuumaan, sillä tuntuu, että "tosiuskovalla" ei ole omia ajatuksia lainkaan. On vain usko, joka ei minulle riitä, jos todisteena ei ole kuin ihmisten sieltä täältä ajansaatossa kirjoittama, kokoama ja muokkaama mustakantinen kirja. Ja tietoisuus, ettei uskovakaan tiedä edes kuinka kirjosieppo osaa talven ulkomaanmatkaltaan takaisin trooppisesta Afrikasta pihapönttööni.
Mutta tosi isoja asioita en kykene järkeilemään, kunhan vaan ihmettelen. Miksemme tappamisten ja sotimisten sijaan yhteisvoimin tutki kaikkea pallomme ulkopuolella?
Sillä nykytiedon mukaan, galaksien koostumusten pohjalta näkyvän maailmankaikkeuden tähtiä on arvioitu olevan noin 700 000 000 000 000 000 000 000. Eli jokaista maapallon hiekanjyvää kohden on karkeasti sanoen 10 000 tähteä. Luku ei tosiaankaan ole muutama triljoona, vaan 700 000 triljoonaa. Siitä mitä on sen ulkopuolella emme tiedä oikeastaan mitään. Minäkin vain kysymyksen verran, että jos kaikki loppuu jossain, niin mitä on sen takana?
3 kommenttia:
Päätin alkaa seurata sinun blogia, koska ajatuksesi ovat mielenkiintoisia ja omaa ajatteluakin pukkivia. Tuo huomio tosiuskovista on hyvä. Selitetään vain Raamatun lauseilla elämää. Se on jotenkin liian helppoa.
Kuolema voi tulla milloin vain. Rakas 21-vuotias tyttäreni kuoli yllättäen kolme vuotta sitten. Kuolemalle ei löydetty mitään syytä. Tiedekään ei ole eksaktia.
Mukavaa, kun pidät. Olisi mukavaa sekin, jos kertoisit jotain itsestäsi enemmänkin. jorma.soini@in105.fi.
Tietoja minusta voi etsiä blogini Marja 50+ eloa ja oloa esittelytekstistä. Minä lähinnä referoin postauksia Helsingin Sanomien mielenkiintoisista jutuista. Kerran viikossa perjantaisin kerron omasta elämästäni Elämää maalla-osiossa. Hienoa, että sinä kirjoitat noin vaivattoman tuntuisesti monista asioista, myös mielipiteistäsi. Blogeja - sinunkin - löytyy Blogit.fi:stä. Hyvää keskiviikkoiltaa!
Lähetä kommentti