Tänään on Elämän tähden ry:n syntymäpäivä

28.09.1990 perustimme yhdistyksen, jonka tarkoitus on sama edelleen. Vain kohderyhmä oli alussa rajattu osaan ihmisistä. Tänään toiminnan piirissä on kaikki elävä ihmisistä eläimiin ja kasveihin. Ydin on kaiken elämän suojeleminen ja sen laadun parantaminen elämänmakuisin yhteiskuntavastuun keinoin.

Lähes yhtä kauan kesti, että yhdistyksen logo sai nykyisen, lopullisen muotonsa ammattilaisen, ystäväni Sari Rinteen toimesta. Siitä hänelle vähintään kerran vuodessa iso sydämestäni pulppuava kiitos.

Matkan varrella "ennen Saria" on ollut useita tekemiäni kyhäelmiä, joista jokaisesta puuttui "se jokin". Se oli tunne, jonka kanssa menin yhtenä aamuna noin vaan heidän kotiinsa. Siinä oviaukossa kerroin Sarille, Lapinkoiralle ja Suomenkissalle mitä kaikkea logoon toivon sekä miksi.

He kaikki katsoivat  pää kallellaan. Kotieläinten silmät kysyivät "mikä tuo tyyppi on" ja Sarin silmät "noinko paljon"? Suu sanoi silti, että istutaan ja tehdään. Paljon on paljon, ajattelin, mutta tulos on loistava ja ainutlaatuinen.

Ennen kaikkea logoon täytyi luoda tunne ja saada paljon elämän peruspalasia. Piti olla kaksi ihmistä käsi kädessä niin, että esiin tulee välittäminen ja rakkaus. Sitten oli oltava kansallislintumme laulujoutsen mustana tai valkoisena ja vettä, sillä sitä ilman ei elämää pallollamme ole. Sininen meri, järvi tai joki elämän virtana sekä vihreä niitty, jonka aistii parhaiten aamukasteen aikaan. 

Piti löytyä kansalliskukkamme kielo, jossa on myös kukkaa suojelevat lehdet. Mukaan oli saatava taivaankappale, oman mielen mukainen kuu tai aurinko, mikä loistaa kointähden lailla ikuisessa pimeydessäkin, jonka ansiosta on elämän valokin.

Tänään Jokilaakson juhlapaikalla liehuu yhdistyksemme syntymäpäivänä pöytästandaari ensimmäisen kerran. Tällä hetkellä niitä on maailmassa kaksi. Toisen sain itseltäni vuosipäivänlahjaksi ja toisen sai Päivi Strandén täyttäessään pyöreitä. Ehkä viiri laattoineen on löytänyt arvoisensa paikan Päiviksen sydämessä ja mummonmökissä.