Suuntana Luumäki, Lappeenranta ja Suomi-Seuran väki

Olin aikoinaan monta vuotta kantamassa vastuuta Pattaya Suomi-Seurassa. Hallituksessakin varapuheenjohtana iät ja ajat. Mukaan lähdin Klemolan Mikon luopuessa paikastaan ja kun pyydettiin sekä jäsenistö valitsi. Sanoin, että ok niin kauan kuin mahdumme samalle kupille. Taisin olla monivuotisen puheenjohtaja Risto Nymanin pitkäaikaisin aisapari.

Sinä aikana Seura kasvoi suuremmaksi kuin koskaan. Jäseniäkin oli puolituhatta. Toimitilat olivat lähes Jomtienin kaupunginosan ytimessä Soi Welcomella. Päiviksen ja minun Thaikoti oli tilojen ylin kerros sekä Fonin ja Riston vastaavasti vieressä. Niiden yläpuolella Seuran kattamat, huoneistojen kokoiset kattoterassit olivat myös käytössämme. Ja meillä oliå siellä riippumatto vai kaksikin 🤣.

Mutta halu oli omiin tiloihin, sillä kaikki jäsenmaksut menivät hotellilta vuokrattujen toimitilojen vuokriin. Melkoisen velkataakan alle ryhtymistä kysyttiin jäsenistöltäkin ainakin kaksi kertaa vuosikokouksissa. Koko väki oli käytännössä yhtä mieltä. Omat tilat, jos joku on valmis myymään velaksi, sillä rahaa ei juuri ollut.

Ainut kuka tähän suostui oli Juha Timonen, jonka vuoksi oli mentävä Pratamnakin kukkulan kupeeseen. Se on puolivälissä Jomtienia ja Pattayaa. Kasvua ja lisää maksukykyä oli tarkoitus hakea Pattayan puolella majaansa pitävistä suomalaisista parisuhteineen. Ajatus oli realistinen, sillä luvassa oli lavataksireitti Seuran toimitilojen kautta Jomtienilta Pattayalle ja takaisin.

Mutta toisin kävi. Ei tullut taksi- eikä edes kävelyreittiä suoraan rannasta ja jäsenmäärä kasvun sijaan putosi puoleen. Myös Risto luopui puheenjohtajuudesta, kuten minäkin omastani.

Niiden mukana menivät päissämme olleet tulevaisuuden suunnitelmat. Vaikka Seuralla on edelleen pyyteettömästi työtä tekevä hallitus, ei se ole riittänyt, vaan seura on joutunut luopumaan muun muassa maailmanlaajuisen Suomi-Seuran jäsenyydestä sekä toimitilojen omistamisesta.

Taloudelliseen ahdinkoon lisälääkkeeksi ei ollut alkoholin myynnistä, ei tansseista, eikä karaokeilloista, sillä samaa tekee moni muukin. Pitäisi olla omintakeista ja uutta eikä niinkään kilpailla muiden farangiyrittäjien kanssa samoilla tuotteilla samoista asiakkaista. Tai sitten kilpailla kunnolla. Vaikka tilat eivät vilkkaimmalla paikalla olekaan, ei niiden saavutettavuusongelma ole kuin etupäässä korvien välissä. Sillä kun suurlähetystön jengi tulee keskustelemaan tai on Suomen vaalien äänestystilaisuus, on tupa taatusti täynnä. 

Kun ravintola Helmi lopetti Petri Revon äkillisen kuoleman vuoksi, ehdotin Pattaya Suomi-Seuralle, että nyt olisi tuhannen taalan paikka palata turismin ytimeen ja vuokrata Helmen tilat vuokrattavine asuinhuoneineen. Olen edelleen sitä mieltä, että ehdotus oli hyvä, vaikkei se saanut vastakaikua. Vaan pikkulintujen mukana ainoastaan viestin, että "tilat eivät sovellu meille".

Jäin pohtimaan mitä tarkoittaa "meille", sillä en löytänyt hallituksen ulkopuolelta ainuttakaan jäsentä keneltä olisi asiasta kysytty. Vaikka Thaimaassa ei ole menneen eikä tulevan talven lumia, siellä lienevät kuitenkin uudet ja vanhat ajatukseni. Mutta jatkan silti, sillä Pattaya Suomi-Seura on omankin sydämeni asia, vaikka majani on tällä hetkellä Siaminlahden toisella puolen. 

Tänään lähden Taavetin Timon ja Keetin luo yöksi ja päiväksi tai usemmaksi kalastamaan verkoilla, syomään, tarinoimaan ja saunomaan. Sieltä matkaamme kuvankaappauksen tapaamiseen Lappeenrantaan lauantaina. Jos tilaisuuus sattuu kohdalle, saatan kuulostella onko Seura viritellyt yhteistyötä Jounin ja JP Housen kanssa, sillä myös se voisi olla tuhannen taalan tilaisuus.