Euroviisut on televisioitu vuodesta 1956, mutta mustavalkotelevision aikaan sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta. Eurovision laulukilpailu on maailman suosituimpia ei-urheilulähetyksiä.
Suomi osallistui niihin ensi kertaa viisi vuotta myöhemmin Laila Kinnusen Valoa ikkunassa -kappaleella:
"Yön vaipan alle on jo jäänyt maa
On tullut aika valot sammuttaa
Vain varjot vakavina paikallaan
Nyt käyvät uneksimaan
On valo jäänyt pieneen ikkunaan
Ken valvoo ajatukset seuranaan?
Hän omaa ystäväänsä kaivaten
Näin laulaa toivoen:
"Valon säteiden tie
Minut muistoihin vie!
Lyhty ikuinen on
Muisto kuihtumaton
Kautta hiljaisen yön
Taakse tähtösten vyön
Laulu hänelle soi
Jos kuulla hän voi
Nyt syttyy kaunis uusi tähtönen
Jo laulajakin huomaa loiston sen
Nyt armas laittoi valon ikkunaan
Mua kuulee kaivatessaan
Jää valo alle aamun koittavan
Pää uneen vaipunut on laulajan
Hän luokse ystävänsä kiitäen
Käy siivin unien."
Laulu sanoineen on saanut sielussani erityisen paikan. Ehkä syy on kaipaus ja haikeus unimaailmoineen, jonne joskus lapsena pakenin pahuutta tai isältä saamaani selkäsaunaa. En kuulunut minnekään ja koin olevani erilainen kuin muut. Lättänenäinen kapiaisen kakara, jolle oli ylivoimaista tulla toimeen itsensä ja ympäröivän maailman kanssa ilman päihteitä.Elämänkokemuksen karttuessa löysin yhä paremmin itseni. Sen sijaan Laila kadotti valon ikkunastaan eikä enää löytänyt tähteään taivaalta. Vanhassa asemarakennuksessa koiransa kanssa asunut, aikoinaan Suomen iskelmätaivaan ehkä kirkkain tähti oli kuollessaan 60-vuotias. Hänet löysi menehtyneenä naapurin mies, joka tapasi auttaa Lailaa kauppa-asioiden hoitamisessa.
Myös euroviisumaailma on muuttunut. Nyt keskustellaan biisien lisäksi siitä vilkkuiko Suomen edustajan shortien välistä kivespallit ja kuinka saataisiin Israelin edustaja vastuuseen Gazan pommituksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti