Lähteekö joku kanootilla kanssani kaupoille?

Merikonteista tehty kotini on Tuusulan Myllykylässä ja asun luonnonsuojelualueen keskellä. Jokilaaksossa onkin villi ja rehevä luonto läsnä, jossa näkyy silti pihapiirin lisäksi ihmisen käden jälkiä muuallakin. Talvisen hiihtoladun pohjaa pitkin kävelen kesäisin Jokilampien laiturille ja siitä naku-uinnille. Jota ovat joka kerta katsomassa monet viitasammakot, kalat, joutsenpariskunta, muut vesi- ja taivaan linnut sekä lukuiset eläimet, joita en näe ja joista en muutenkaan tiedä mitään. 

Luonnonsuojelualueen yli kulkee Carunan sähkölinja, jonka tolppiin laittamieni, savisten lepakonpönttöjen liepeillä näkee silloin tällöin illan hämyssä näiden siivekkäiden nisäkkäiden lentävän. Kesällä Jokilaakson taivas ja maa ovatkin täynnä elämää sekä ruokaa monenlaiseen nälkään. 

Riippumatta siitä onko kyseessä mamueläin, -ihminen tai -kasvi, niiden eloa ihminen haluaa säätää. Joukossa on toivottuja, hällä väliä eläimiä, vähemmän toivottuja ja peräti inhokkeja. Itselläni niitä ei juuri ole, vaan Jokilaaksosta löytyy supikoirista, sinivuokoista ja lupinista lähtien moneen muuhunkin lähtöön.

Kimalaisten ja naapuriniityn mehiläisten kevään ensimmäisten ja syksyn viimeisten kukkien joukossa on joidenkin inhokkimamu, himalajan palsami. Se maanomistajan pitäisi hävittää sanktion uhalla, jos siitä on muille isoa haittaa. Näin ei Jokilaaksossa toistaiseksi ole, joten kasvakoon rauhassa sillanpielen toisen mamun, karhunköynnöksen kanssa. Tosin olen tavannut sellaisenkin "mehiläisasiantuntijan" joka sanoi palsamin sekoittavan myöhäisenä kukkijana pölyttäjien talviunien aikataulun.

Mutta sitten otsikon asiaan. Meillä oli monet vuodet kunnollinen, ilmalla täytettävä kumivene/-kanootti, jolla Päiviksen kanssa kerran äitienpäivän tienoilla meloimme Koskenmäen mattojen pesupaikalta pitkin jokea Soiniityntien sillanpieleen. Se oli muutaman tunnin ja kilometrin hieno, ikimuistoinen reissu. Vain kerran, pari jouduimme nostamaan veneemme joen yli kaatuneen puunrungon yli.

Mutta viime syksynä varkaat veivät vesikulkuneuvomme. Vakuutukset olivat kerrankin kohdallaan ja korvauksilla ostimme intiaanikanootin, joka tuli uuteen kotiinsa pari päivää sitten. Kun ilmat lämpenevät lämmittäen jokivedenkin, on ajatukseni meloa, ehkä äitienpäivän aikoihin kaupoille Lahelan K-Markettiin. Luulen, että siellä ei moni ole veneellä käynyt.

Ensin ajattelin automaattisesti tehdä kauppareissun yksin. Mutta eilen jälleen mielikuvitusmeloin ja pohdin asiaa taas kerran. Sillä kuvan kanootissa on kolme penkkiä ja kantavuutta 300 kg, joten mukaan mahtuisi itseni lisäksi toinenkin aikuinen ja hänen kanssaan vaikka lapsi ehkä kaksikin. Jos kiinnostaa lähteä kanssani kaupoille, minut löytää netin kautta, sähköpostilla jorma.soini@in105.fi tai vaikka puhelimella numerosta 040 15 111 05.