Minulla on Facebookissa kristitty ystävä tai kaveri Anelma Koskinen. Hän kirjoittaa aika paljon omia juttujaan. Pidän niistä ehkä siksi, ettei hän muksi ketään raamatulla eikä sen sananpaikoilla. Joskus hänelle kerroin, että luen niitä juuri siksi, kun hän ei kerro mitä siinä tai toisessa raamatunpaikassa sanotaan. Syyksi Koskinen sanoo huonon muistinsa eikä muista mitä minkäkin kirjan missäkin luvussa tai jakeessa kuka kulloinkin sanoo.
Sen sijaan Anelma kertoo miten kokee Jumalan puhuvan ja miten se häneen vaikuttaa. Ei siis niin, että koska 2. Mooseksen kirjan 1552 vuoden käännöksessä sanotaan "Ei sinun pidhe wäre Todhistost puhuman sinun Lehimeistes Wastan", ei hänkään lausu lähimmäisestä väärää todistusta.
Samaan raamatunpaikkaan taidetaan viitata silloinkin, kun valan velvottamana edellytetään, käsi raamatun päällä puhumaan totta oikeudessa. Vain syytetty saa puhua läpiä päähänsä tai muuta puuta heinää. En tiedä miksi konna tai konnatar saa mölistä omiaan. Mooseksen saamat laintaulut ovat muuten osa Mooseksen lakia, jonka 613 käskyssä on kaikkiaan 365 kieltoa ja 248 käskyä.
Jollekin se on enemmän tai vähemmän kristallinkirkkaasti Jumala, toiselle Allah, kolmannelle Buddha, neljännelle ja monelle muulle joku aivan muu. Pecos Billin ja Tex Willerin intiaanimaailmassa se taisi olla toteemipaaluineen Manitu. Ehkä jotkut ihmisdiktaattorit ajattelevat olevansa Manitua suurempia maailman valtiaita.
Minulle Luojani on täydellinen, olemassa oleva mysteeri. Kun luulen oivaltaneeni jotain, se synnyttää lisää uusia arvoituksia ja pohdittavaa. Ehkä niin on tarkoitettukin, että ihminen, kuten kaikki muukin maailmankaikkeudessa, on vailla täydellisyyttä. Tai ehkä on niin, että täydellisyyttä ei olekaan mahdollisimman vähän vikoja ja virheitä. Vaan, että käsittää parhaiten oman hengellisen vajavuuden sekä puutteellisuuden tai peräti syntymänsä henkisen epämuodostuneisuuden Anelman lailla. Kuinka lähellä se onkaan isäni lauantai-illan pohdintoja: "Voiko tyhjyydessä olla sattumaa?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti