Vaikka vielä ei kesän aika olekaan, on Jokilaakson kevät ainakin pari viikkoa viimevuotisesta jäljessä. Silti se on aika mistä pidän, tulee se millon tahansa. Osa luonnosta eläimineen on uinunut lumen alla, osa talviunilla karhuineen ja osan taival on loppunut talveen. Eikä ollut kuin kesän mittainen, jos sitäkään.
Vettä on Tuusulanjoessa yli äyräiden. Sitä on omasta takaa, Tuusulanjärvestä, lähimetsistä, pelloilta ja niityiltä. Munaskuitaan kastelematta ei ole vielä asiaa Jokilammille eikä syksyllä kuiville vedetylle, mutta nyt vedessä kelluvalle laiturille.
Sen vierestä kulkevaa latupohjaa kävelin eilen, jolla oli talven mittaan kulkenut muitakin kuin hiihtäjiä. Peuran taival oli päättynyt ja jäljellä oli vaan puolimetrinen, kaluttu reisi- tai sääriluu. Myllykylän faceryhmässä kyselin nälkäistä saalistajaa ja vastaukset olivat ketusta supikoiraan. Veikkaan molempien olevan väärin, joten chattasin kuvat metsämies Kinnuselle, joka sanoi oitis: "Ilves". Samaan tai heimon muihin suihin kelpaavat tilaisuuden tullen kylän kissat ja koiratkin. Varsinkin, jos kulkevat pihan ulkopuolella vapaina. Myllykylän ilvekset ovat kyllä niin tottuneita ihmisiin, että voi olla ajan kysymys, kun pihan koirasta ei ole jäljellä kuin riimu, kissasta ei sitäkään.
Puita, pieniä ja isompia on kaatunut siellä täällä, kuten luonnonsuojelualueella kuuluukin. Niitä siirtelin sivuun ja katkoin sen verran, että pääsen kulkemaan sinne kuuluvia polkuja. Merikonttikodin pihapiirissä näkyy sen sijaan ihmisen käden jälki. Krookukset, narsissit, tulppanit ja monet muut nostavat vihreinä päitään. Talven mittaan on pihassakin kulkenut nälkäisiä ja syntymäpäivälahjaksi saamani omenapuupariskunta on saanut tuntea peltojänisten hampaat koko varressaan. Hoidostani ja paikkauksesta huolimatta voi olla, että pariskunnan elo päättyi viime talveen.
Pienelle vihreälle huoneellekin ovat talven lumet jättäneet jälkensä. Joten taidan ottaa loputkin katosta pois ja istutan kasvihuoneen seinien suojaan pari omenapuuta ja jotain muuta.
On mukava seurata luonnon ja uuden elämän heräämistä. Se on toivon ja tulevaisuuden lisäksi monelle
lihansyöjä pikkulinnulle joka päivän kamppailua nälkää vastaan. Kunnes ilma ja maa täyttyvät jos jonkinlaisista ruuaksi kelpaavista öttiäisistä. Kun kasvit puhkeavat kukkaan, houkuttelevat ne pihaan myös naapuriniityn mehiläisiä ja muita hunajantekijöitä.Jokilampien joutsenten myötä on pihan Purolammelle saapunut entiseen tapaan telkkäpariskunta ja muita vesilintuja. Niillekin puhun ja luulen niiden ymmärtävän, että tuosta ääntä pitävästä ihmisjättiläisestä ei ole harmia eikä uhkaa. Linnunpönttöjä on toistakymmentä, joita en koskaan siivoa. Ajattelen, että siivotkoon itse kotinsa tai asukoot muualla. Jos näin käy, tulevat madot, jotka syövät seinät sekä lintukodon sisustan. Sitten saapuvat tikat, jota syövät madot ja luonto jatkaa kiertokulkuaan, enkä siihen kohdista juurikaan säätöjäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti