Ajanvietteensä kullakin

"Mikäs sen parempaa, kuin pyhäpäivän kännit. Huomenna kun ei ole mitään menoa, niin voi huoletta tirvaista pienet humalat 😇", kirjoitti eilen Facebookissa eläkeläis-skitsofreenikoksi itsensä esitellyt.

Morakot puolestaan soitti tänä aamuna Messengerillä videopuhelun liki 10 000 kilometrin päästä. Hän näytti vitivalkoisen puhdasta kissanpentua, jonka kanssa sanoi olleensa suihkussa. Olen hyvin hyvilläni Tatan löytämästä eläinrakkaudesta ja sen tuomasta sisällöstä hänelle ja minullekin täällä kaukana. Sanoi pienen kissimirrin tykkäävän suihkusta, kun on niin kuuma. Tähän en sanonut mitään.

Pari, kolme päivää ihmettelin mennen tullen kuorma-auton renkaiden jälkiä Soiniityntien sillan rautaveräjälle ja takaisin Isolle tielle (Myllykyläntie). Eilen asia selvisi, kun kurkkasin etupäässä uimapaikan käyttäjiä, kalastajia ja satunnaisia lemmenleikkejä varten hankkimaani roska-astiaan olisiko sinne ilmestynyt palautuspulloja tai -tölkkejä. Ei ollut, mutta huomasin muoviastiassa olleen säkin lähteneen sisältöineen.

Asialla on varmasti ollut Kiertokapula Oy, jolle ei sopinut, että vien roskani Seepsula Oy:n jätelavalle. Oikein tyypillinen pienen, tuusulalaisen ihmisen ruotuunlaitto, jolle jäi kiinteistönsä kanssa vain kaksi mahdollisuutta, kertyy jätettä tai ei. Liittyä jätehuoltoon tai itkeä ja liittyä. Tästä yhteiskunnan pakkopullasta pääsisin eroon kai vain, jos ilmoittaudun asunnottomaksi eli vailla vakinaista asuntoa olevaksi eikä Jokilaaksossa asu sen jälkeen ketään muitakaan. 

Olkoon kuitenkin näin, vaikka jäteauto tyhjensi väärän säiliön eikä edes käynyt pihassani katsomassa, saati tyhjentämässä omaa jäteastiaani. Tyhjennysvälit puolen vuoden taukoineen ovat kuitenkin minulle siedettävät. Osa meistä on nimittäin porsaita pahempia, jotka ajattelevat asian olevan hoidossa, kun roskat ovat pois silmistä ja puutarhasta.

Niitä olen Soiniityntien varrelta keräillyt eräänkin kerran. Yhdestä pihaani saakka tuodusta jätekasasta selvitin kerran omistajan ja oli nippa nappa, etten kipannut keräämääni peräkärrykuormaa vantaalaisporsaan komean omakotitalon pihan uima-altaaseen. 

Vaikka se on hyvä asia, että jokainen on jätehuollon piirissä, voi samaan nippuun tunkeminen nitistää jonkun omatoimisesti ympäristönsä siisteydestä huolta pitävän aktiivisuutta. Saattaa se minussakin saada aikaan sen, että täytän tästedes ensin sekajäteastian, kun kerran maksan tyhjennyksestä ja vasta sitten lajittelen mitä lajittelen.

Huolehdin kuitenkin myös Soiniityntien uimapaikan siisteydestä pöytineen, penkkeineen, pallogrilleineen ja jäteastioineen. Sen lisäksi tarjoan ekokäymälän palvelut Myllykylän laavun, valaistun lenkkipolun sekä muiden seudun luonnossa liikkuvien tarpeisiin. 

Kun tätä yritin viime kesänä selittää ja selvittää, oli vastassa läpipääsemätön, mutta näkymätön muuri. Hyppysiin jäi ainoastaan luottamuselimen yhteistiedot, johon voin halutessani valittaa. Hetken jo ajattelin Kiertokapulaan tuohtuneena, että pitäköön yhteiskunta roskansa, käytetyt kortonkinsa ja paskansa papereineen. Tuohtumuksen hiivuttua käytän ehkä roskien viennistä säästämäni ajan johonkin täysin turhaan ja tarpeettomaan. Tai sitten kerään akkuja, autonrenkaita ja jääkaapeja ynnä muuta läheisen Metsäntutkimuslaitoksen satojen hehtaarien alueelta.