Tik tak ja tok, elämä on...

Jokilaakson Jokilampien joutsenpariskunta tuli kesäkotiinsa etelänmailta yhtä aikaa kuin minäkin Merikonttikotiini samoihin rantamaisemiin. Kotijoutsenet tekivät yllätyksen, sillä kahden sijaan niitä uiskentelee nyt sulassa vedessä sulassa sovussa ainakin neljä. Tuleva kesä näyttää mahtuvatko kaikki pesimäänkin samoilla lammilla.

Jo ainakin parina vuonna aiemmin ovat talven lumet pudottaneet pienestä Vihreästä huoneesta osan katosta, joten taidan ottaa sen kokonaan pois, mutta jättää seinät. Saatan istuttaa jänisten syömien syntymäpäivälahjojeni tilalle kasvihuoneen seinien suojaan uuden omanapuupariskunnan, vadelmia ja vaikka karviaisia. Ulkopuolelle ehkä yhdelle syrjälle muutaman perunan ja toiselle mahdollisesti rapalperia, sillä toistamiseen luulen epäonnistuneeni pensasmustikoiden kasvattajana.

Eilen kirjoitin myös merikonttisaunani vesipumpusta, joka entiseen tapaan juuttui puolen vuoden talviunille. Soittelinkin jo Pentin ja Sergein antamaan sille jokakeväiset alkuvauhdit. Iltasella ajattelin juttukaverin puutteessa, että ehkä pumpullakin on pumpun sielu, joten motkotin sille painokelvottomalla tavalla. Kun aamulla menin yhteen kolmesta ekokäymälästä, toivotin hyvät huomenet ja pistin töpselin seinään. Ja kas, vedennostaja oli tullut katumapäälle, herännyt talviunilta ja hörähti käyntiin kuin mitään vikaa ei olisi koskaan ollutkaan.

Postilaatikollakin ison tien varressa piipahdin laittamassa välipohjan paikalleen ja katsomassa miten kukka-amppeli tai oikeastaan pieni peltiämpäri on selvinnyt talven yli. Tosin en muista istutinko siihen viime vuonna yksi- vai monivuotisia kasveja.

Lunta on vielä paljon, on hankikelejä aamuisin eikä ole jostain syystä juuri pajunkissoja. Tulvavesiä saattaa sen sijaan olla kuukauden kuluttua niin paljon, että Soiniityntien silta on rautaveräjöineen osin veden alla.

Jos on näkö kaiheineen huonontunut, niin sitä on tehnyt kuulokin. Joutsenten kevätmenot ja Duokotini käkikellon sekä luonnonkäkien kukunnat kertomassa jäljellä olevien elinvuosieni määrää kuulen hyvin, mutta monen luonnon sirkuttajan ääniä heinäsirkkoineen en enää tavoita.

Postikin oli tuonut kehotuksen mennä lääkärintarkastukseen ja toimittaa lausunto poliisille, jotta voivat arvioida ajokykyäni, vaikka ajolupa on voimassa vielä kolme vuotta. Saapa nähdä jääkö jäljelle kuin kanootti ja polkupyörä. Sen pakkarilla tai tarakalla on vähän huono kuljetella 1000 litran Merikonttikodin vesisäiliöitä.

Mutta asioilla on taipumus järjestyä hyvin, huonosti tai jotain siltä välin. Ihmiselle jää kuitenkin kaikissa asioissa vallasta suurin. Saa aivan vapaasti valita kuinka suhtautua tapahtuneeseen tai tapahtuvaan.