Tänään on kiirastorstai

Kiirastorstai on pääsiäistä edeltävä torstai. Sitä vietetään kristillisissä kirkoissa viimeisen aterian muistopäivänä ja ehtoollisen asettamisen päivänä. Paikalla olivat yläkerran huoneistossa 12 opetuslasta, joista Juudas Iskariot kavalsi läsnä olleen Jeesuksen 30 hopearahasta. Monet puhuvat kavalletusta, että hän oli ja on satuolento, mutta historiasta löytyy paljon todisteita todellisesta henkilöstä. Siitäkin ollaan montaa mieltä oliko kyseessä biologisesti Jumalan, Josefin, isätön vai jonkun muun poika.

Kiirastorstailla on eri kielissä useita nimiä. Suomenkielinen nimi tulee muinaisruotsin sanasta, jota nykyruotsissa vastaa sana skär, 'puhdas'. Kansanperinteen mukaan silloin oli tapana ajaa kiira eli piharikko, pahansuopa henkiolento pois pihapiiristä. Tämäkin on mielenkiintoista, kun tiedän ja olen monesti nähnyt monet kotitemppelit ja henkien asumukset Thaimaan buddhalaisissa kodeissa. Siistinytkin henkien huoneita olen. 

Ortodoksisella karjalaisväestöllä kiirastorstai oli vuoden perusteellisin siivouspäivä, jolloin jokainen nurkka pestiin ja siistittiin. Risaiset ja likaiset vaatteet poistettiin käytöstä. Mikäli mahdollista hankittiin uusia vaatekappaleita poistettujen sijaan. Hämeessä kiirastorstai oli vuoden paras siistimispäivä, jolloin myös tukka ja kynnet voitiin leikata.

Katuva syntinen puhdistettiin "tuhkakeskiviikon tuhkasta" ja hän sai jälleen oikeuden osallistua ehtoolliselle. Se sekä kansanperinteeseen kuuluva "kiiran" eli pahan hengen poisajaminen juontavat juurensa varhaiskirkon tapaan. Seurakuntalaiset, jotka oli erotettu seurakunnan yhteydestä jonkin rikkomuksen tähden, mutta olivat suorittaneet määrätyt katumusharjoitukset, saivat synninpäästön ja vapautuivat näin pahan vallasta. Tähän viittaa päivän latinankielinen nimi dies viridium, vihreiden oksien päivä. Silloin syntiin langenneet pääsivät uudelleen "tuoreina oksina" seurakunnan yhteyteen.

Suomalaisessa kalenterissa tai almanakassa on juhlapäiviä, jotka ovat monen muunkin maan juhlia. Mutta on myös päiviä, joita ei ole minkään toisen kansan kalenterissa. Minulle ne eivät ole vain vuorokausia vuorokausien joukossa, vaan elän tunteineni ja laillani siinä hengessä miksi päivät ovat saaneet erityisaseman. Kalenterissani on myös hyvin henkilökohtaisia päiviä, jolloin vain Jokilaakson minilippu on salossaan. 

Ehkä sen tapainen itselleni on kiirastorstain lisäksi esimerkiksi Kaatuneitten muistopäivä, jota vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina. Se on Suomen aluetta ja suomalaisia koskettaneissa sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa, kuten rauhanturvaamistehtävissä, kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeen muillakin tavoin sodan takia kuolleiden, kuten teloitettujen ja vankileireillä menehtyneiden, muistoksi vietettävä päivä. Silloin elän isäni rinnalla rintamalla ja äitini kanssa Hyrylän ortodoksikirkon osin puretussa kellotapulissa tähyilemässä taivaalta viholliskoneita.