Palmusunnuntai

Länsimaisessa kalenterissa on ainakin seuraavat kristilliset (tai kristillisperäiset) juhlapäivät:

- Helatorstai

- Helluntai

- Joulu

- Juhannus

- Kiirastorstai

- Laskiainen

- Palmusunnuntai

- Loppiainen

- Marianpäivä

- Pitkäperjantai

- Pyhäinpäivä

- Pääsiäinen

- Uusivuosi

Tänään on palmusunnuntain aika, joka on kirkkovuoden juhla viikkoa ennen pääsiäissunnuntaita. Ajankohta vaihtelee vuosittain, sillä pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai ja palmusunnuntai viikkoa ennen sitä. Aikaisintaan se voi olla 15. maaliskuuta ja myöhäisimmillään 18. huhtikuuta. Päivä aloittaa niin sanotun hiljaisen viikon, jolloin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä.

Palmusunnuntaita vietetään sen tapauksen muistoksi, kun Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin. Tapauksesta kerrotaan kaikissa evankeliumeissa. Pyhä on saanut nimensä palmunlehvistä, joita kansa levitti vaatteiden ohella Jeesuksen eteen. Ihmiset huusivat ja lauloivat ”Hoosianna”. Hoosianna on suoraan käännettynä ”oi, auta”, ”oi, pelasta”, mutta ajanlaskun alun aikoihin sitä käytettiin riemuhuutona.

Pohjoisessa elävä oksa pääsiäisen aikaan on paju, ja päivä tunnetaan myös virpa- tai virpomasunnuntain nimellä. Vanhastaan Karjalassa, nykyisin yleisesti koko Suomessa Pohjanmaata lukuun ottamatta päivän perinteisiin kuuluu virpominen.

Ortodokseille laskiainen merkitsee paaston alkamista. Karjalassa paasto alkoi sunnuntaista. Sitä edelsivät kolme valmistusviikkoa; viikkoa ennen on lihapyhälasku, jolloin liharuoka poistetaan ruokavaliosta ja laskiaissunnuntaina on maitopyhälasku, jolloin vastaavasti maito, voi ja munat poistetaan ruokavaliosta. Paasto jatkui seitsemän viikkoa. Se huipentui piinaviikkoon ja pitkäänperjantaihin.

Palmusunnuntai oli Karjalassa nimeltään virposunnuntai. Ortodoksien Lasaruksen lauantain vigiliassa siunattiin pajunoksat, joita sai viedä kotiin ikonin taakse. Lapset keräsivät pajunoksia ja koristelivat niitä. Varhain palmusunnuntaiaamuna perheenäiti virpoi lapset ja karjan, siis ne, joiden kasvua toivottiin. Isäntä virpoi hevoset. Lapset lähtivät aamulla virpomaan kummia, sukulaisia ja naapureita.

Karjalaiselle virpomiselle on ominaista runsaat ja hauskat virpomisluvut. Muita olennaisia piirteitä ovat virpovitsan luovuttaminen virvotulle ja tämän maksama palkka. Palkka haettiin pääsiäislauantaina: "Virvon varvon vihtasella, tällä pajun varpusella Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Mie se virvon viksuttelen, rahan eistä raksuttelen, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuuveks, sulle vitsa, miueele palkka. Virvon, varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks. Vitsa siulle, palkka miulle."