Koskaan ei ole liian myöhäistä elää onnellisena eämänsä loppuun asti.
Tässä iässä ei myöskään kannata pantata elämää. Voimalauseeni onkin Minna Canthilta: ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.”
Joskus taas ensimmäinen askel anteeksiantoon on, kun tajuaa, että toinen osapuoli on täysi mulkero.
Elän yhä tulevaisuudessa, sillä odotan Thaimaassa Suomen kesää ja Suomessa Thaimaan talvea.
Vain pellet ottavat sirkuksen tosissaan.
Joillakin selkä on niin huonona, ettei voi nostaa kuin eläkettä eikä silti näe kunnolla edes selvää päivää.
Kansallismielinen mopomies on keski-iän ylittänyt, harmaatukkainen papparainen, joka Thaimaassa skootterilla ajaessaan kuvittelee yhä ajavansa henkisesti teini-ikäisenä Suomi-mopolla.
Viikon suunnitelma: En tee mitään, sillä makaava mies sohvalla on mies paikallaan.
Makunsa kullakin sanoi koira, kun takapuoltaan nuoli.
Seisova kellokin on kaksi kertaa vuorokaudessa oikeassa.
Islannissa täytyy koputtaa kolme kertaa ja sanoa samalla seitsemän, yhdeksän, kolmetoista. Silloin turvaa selustansa huonoa onnea vastaan ja joskus onkin yhtä hyvä tuuri kuin kaljulla miehellä, joka voitti arpajaisissa kamman.
Liputuspäiväksi "En tarvitse mitään päivä".
Kaikki jotka nauravat kanssani, eivät ole ystäviäni.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavampi on olla tekemättä mitään.
Kyyneleet ovat sielun pesuvettä.
Miksi porot ja Lapin kelot kiertävät lähes aina vastapäivään?
Elämä on niin kallista, että kun katsoo arkkujen hintoja, kohta ei ole varaa edes kuolla.
Joutenolo ja elämisen sietämätön keveys.
Abortti estää jonkun mielestä tulemisen olemassaolon kurjuuteen, mutta pitääkö tehdä arvokasta elämässä?
Ei ole tärkeää kuinka vanha olet, vaan kuinka olet vanha.
Pyykkipoika vai pyykkihenkilö?
On hyvä silloin tällöin tarkistaa, ettei pahin vihollinen asu korvien välissä.
Joskus nukun uppotukkiunet.
Mutta kerrankos sitä erehtyy, sanoi siili kavutessaan juuriharjan päältä.
En uskonut kuolemanjälkeiseen elämään, mutta uskoin elämänjälkeiseen kuolemaan.
Mielen miinakenttä ja tie helvettiin voi olla reunustettu hyvillä aikomuksilla varsinkin, jos vintillä on pimeää tai liikaa valoja?
Olo on kuin yksikorvaisella tuusulalaisella keinuhevosella, sanoi Annika Lappalainen
Tottakai puhun itsekseni. Tarvitsen silloin tällöin hyviä neuvoja.
Carlos Santana: "Sen sijaan, että haluaisin passittaa hänet kadotukseen ikuisiksi ajoiksi, ajattelen hänet pienenä lapsena. Siten näen hänessä valoa. Jos toivon hänet mielessäni helvettiin, menen hänen mukanaan sinne. Jos vuorostani lähetän hänet valoon, tiedän meneväni itse perässä."
Aira Samulinin Hilja-täti sanoi, että pitää ojentaa jalkoja vain niin pitkälle kuin peittoa piisaa.
Aurinko nousee aina, mutta joskus sitä joutuu odottamaan vuositolkulla.
Entä onko etanalla hampaita?
Kenen pitää todistaa onko Jumala olemassa tai ei, vaikka ukkostrubaduuri saapuukin joka kesä esittämään säveltämäänsä säätä.
Hiljaisuudessa voi ajatella olevansa Kadonneiden askelten salissa.
Kaikkea on tarpeeksi, mutta kaikkea on liian vähän ja on menossa päin helvettiä ensimmäisessä luokassa.
Kun öisin valvon mietteissäni, on se mitä parhainta "Minäaikaa".
Niiin kauan kun luen ja kirjoitan, en ole koskaan yksin, vaikkei ketään olisi läsnä, sanoi 93-vuotias.
Silloin tällöin on tiedossa suurenmoinen matka......leposohvalta jääkaapille ja takaisin.
Kun minulla on sisäinen rauha, minulla on kaikki vaikkei olisi mitään. Kun puuttuu sisäinen rauha, minulla ei ole mitään vaikka olisi kaikki.
Viides todellisuus, jossa unet ovat kurkistuksia alitajuntaan tai jonnekin missä on menneisyys, unelmat, haaveet ja tulevaisuus sekä mielikuvitus. Vain nykyisyydessä on läsnä fyysinen minä, ajan vankila.
Varhainen lintu löytää madon, joka ei ole madon onni ja kalastaminenkin on hengenvaarallista, sanoi onkimato lapsilleen viimeisinä sanoinaan. Toivon lisäksi Joukossakin on mukava elää serkku lapamadon mielestä. Silloin ei tunne oloaan yksinäiseksi ja Rauhassa on hyvä kuolla.
Mutta itseäni minun ei tarvitse hiljentää miellyttääkseni muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti