Keskimääräisesti Finnairin A350 kuluttaa polttoainetta 2,39 litraa sadalla kilometrillä istuinta kohden. Saman verran kuin pieni Honda PeeCeeX-skootterini kaupunkiajossa. Joten kun Merikonttikotini ja saunakontin lämmöt ovat puoli vuotta 10 asteessa talvikuukausineen, säästän jokavuotisen Thaimatkani hinnan Suomen sähkökuluissa, sillä sinä aikana en ole lämmittämässä sähkökiuastakaan. Eikä Thaikodissani ole käytössä edes lämmintä vettä. Tai on minkä aurinko lämmittää. Kun pakettiin lisään entisen, talvisen moottorikelkkaharrastuksen osin Lapissa automatkoineen, niin oli ja on siinä kateellisille nirppanokille ja tiukkapipoille aineksia päiviensä pilaamiseen.
Onkin monta tapaa osallistua energiatalkoisiin, joista yhden lukitsin eilen monen päivän ja yön tuumailun jälkeen. Yritin myös joiltakin ystäviltä saada tukea orastavalle melontaharrastukselleni kehnolla menestyksellä. Olivat sitä mieltä, että olen vanha enkä liiku enää nuoren orin lailla, vaikka Jesse-huvihevonenkin minulla on ollut. Kehottivat pitämään näillä vuosirenkailla veden sijaan maata jalkojen alla.
Tarve tai oikeastaan halu täsmentyi ja merkkikin muuttui puolen tusinan kertaa nettimaailmassa. Ensin olin ostamassa suinpäin Kärkkäiseltä sinällään edullista ja mieleisen näköistä, joka olisi voinut olla hyväkin hankinta. Laitoin kuitenkin jäitä hattuun (ihme kyllä) ja löysin Hämeenlinnasta 77-vuotiaalta pitkän linjan venekauppiaalta huvituksiini täydellisen ja edullisen kanootin, jonka eilen ostin ja yöllä maksoin kotiinkuljetettuna haluamanani ajankohtana. Kaupan ratkaisi lopullisesti myyjän ikä.
Jos ei minusta ole enää melojaksi, jota neuvoja antaneet myös epäilivät, onhan ainakin mitä katsella. Sillä eihän 1000 euron taulukaan kodin seinällä aivan tavatonta ole. Ehkä sijoitan intiaanikanootin siinä tapauksessa Päiviksen ja minun Sininauhalta saamamme häälahjaan viereen. Tandem-polkupyörällä on ajettu yhden kerran. Hääpaikkamme Mutterimajan pihassa ehkä 30 metriä 😅.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti