Elän, siis olen....

Kun talven selkä on Suomessa taittumassa, luulen kesän olevan tulossa Thaimaahankin. Näin päättelen, sillä lämpötilat huitelevat parhaimmillaan varjossa hieman yli 40 asteessa. Aika moni paikallinenkin sanoo, että on liian kuuma, vaikka he ovat lämpöihin tottuneet.

Itse en niistä mitenkään kärsi, vaan minulle istuu oikeastaan keli kuin keli Suomen pakkasista Thaihelteisiin. Luulen oivaltamisen ytimen olevan siinä, että jättää valittamisen ilmoista, joille ei oikein muuta voi kuin vaihtaa paikkaa fiilisten mukaan, jos rahamassissa on maksuvälineitä.

Tällä hetkellä lento Suomesta Thaimaahan tai toisinpäin maksaa ehkä 500 euroa tai enemmän. Google Mapsin mukaan jalkapatikasa matkaan menisi aikaa 3-4 kuukautta, mutta silloin pitäisi kävellä yötäpäivää, johon minusta eikä kenestäkään muustakaan ole. Mutta jos voisin ilman ongelmia kävellä 25-30 kilometriä päivässä, olisin Jokilaaksossa puolentoista vuoden kuluttua.

Eniten tilaa matkatavaroissa veisivät vaatteet sekä lääkkeet ja vitamiinit, joita popsin tällä hetkellä vuodessa 4745 kappaletta. Tänä vuonna 13 enemmän koska on karkausvuosi ✌️. Mutta ei minusta olisi matkan kävelijäksi, vaikka 15 vuoden aikana olen käyttänyt aikaa enemmän tupakanpolttoon sekä alkoholin juontiin.

Mutta mene silti ja tiedä. Yleiskunto kaikkine vaivoineen ei ole huippua, mutta pystyn yhä nostamaan muutakin kuin Ilmarisen eläkkeen ja näen kaihisilla silmilläni muutakin kuin selviä päiviä. Jos löytyisi toinen yhtä kahjo kävely- ja juttukaveriksi, saattaisin lähteäkin kävelemään. Ja kuolla todennäköisesti näillä vuosirenkailla taipaleelle kirjaimellisesti saappaat tai Crocsit jaloissa.

Mainitsemani eläke tekisi kävelymatkan taloudellisesti mahdolliseksi. Sen sijaan aion ensi kesänä harrastaa hankkimallani intiaanikanootilla melontaa. Vaikken vielä tiedä pääsenkö ja miten pääsen veneeseen, jos se kaatuu eivätkä jalat yllä pohjaan pään ollessa pinnalla. 

Tutuissa saati ystävissäni ei taida olla ketään melonnan harrastajaa, joten en voi ammentaa kokemuksia kuin sosiaalisesta mediasta, jossa aiheesta on tarinoita ja elävää kuvaa. Joka tapauksessa aion olla kanootilla ainakin kerran Tuusulanjärvellä, -joella sekä Jokilaakson Jokilammilla. Jos katoan lopullisesti maisemista, niin tämä tiedoksi mistä naarata, sillä sinivalkoinen kanootti pysyy ilman minua pinnalla, vaikka olisi täynnä vettä.