Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 9. joulukuuta 2023

Olenko presidentin tekijä?

Vaikka taas kirjoitan osin vanhan toistoa, teen sen silti, sillä oma on blogini kuten sivutkin.

Tasavaltamme presidentin valitsevat syntyperäiset Suomen kansalaiset suoralla vaalilla. Ehdokkaita voivat asettaa puolueet, joiden ehdokaslistoilta on valittu presidentinvaalia edeltävissä eduskuntavaaleissa vähintään yksi kansanedustaja sekä vähintään 20 000 äänioikeutetun perustamat valitsijayhdistykset. Valitsijayhdistys ja puolue saa asettaa vain yhden ehdokkaan, joka voi olla yhteinen.

Pressanvaaleissa olen ollut Haaviston miehiä siksi, että tunnen hänet henkilökohtaisesti ja ajattelin Pekan olevan hyvä presidentti. Myös muita syitä on. Hän oli yksi heistä, jotka pyysivät presidentti Tarja Halosta myöntämään minulle sosiaalineuvoksen arvon. Joten jos Haavisto oli sitä mieltä, katsoin puolestani hänet sopivaksi presidentiksi, potut pottuina siis. Lisämausteena ajattelin, että ehkä saan Pekalta big bossina sitten kutsun Linnan juhliin tai peräti Eduskunnan saunaan 🤣.

Kerran olen äänestänyt tehtävään Väyrystäkin koska hän halusi sitä eniten. Tiedotusvälineen mukaan Paavo myös putosi baarijakkaralta upottaessaan jonkun vaalin pettymystä drinksulasiin. Alan miehiä siis ainakin sillä tavalla, että joi murheeseen.

Kaksissa aikaisemmissa vaaleissa Pekka joukkoineen pyysi minua tukijaksi henkilökohtaisemmin, kuten vaalitilaisuuksiinkin. Taisin ollakin Päiviksen ja osaomistuskoira Niilon kanssa Lasipalatsin yläkerrassa ainakin kerran tsemppaamassa Pekkaa pressaksi. Mieleen tilaisuudesta jäi kylläkin vain Niilo ja kouluratsastaja Marko Björs, jotka joivat samasta lasista.

Nyt ei tukijoukkoihin enää henkilökohtaista kutsua tullut, joten saatan vaihtaa hevosta. Tai sitten vaalikoneisto jättää minut vallan Hat Yai-Bangkok junaradan varteen, sillä tilaamani kirjeäänestysasiakirjat eivät näytä osaavan Thaimaan pieneen Ban Plai Thongin kylään.

Tosin henkilökohtaisempikin syy nyreään mieleen on. Kerran olisin vuorostani tarvinnut Pekan apua, sillä monen vuoden ystäväni sai sydänkohtauksen Suwarnabhumin lentokentällä. Jääden henkiin, mutta näillä näkymin loppuiäksi aasialaiseen hoito- tai hoivakotiin. Olisimme halunneet hänet Suomeen, mutta kyytiä lääkäreineen ei vakuutusyhtiö suostunut maksamaan.

Apua saadakseni olin moneen tuntemaani silmäätekevään yhteydessä, heidän joukossaan ulkomisteri Pekan hoviväki. Ainut kuka vastasi, oli tuusulalainen kansanedustaja Ari Koponen, joka saa sen ansiosta ensi eduskuntavaaleissa ääneni, jos on ehdokkaana. Vain hän oli murheitteni kokoinen. Pekkaan petyin, sillä olin aika varma hänenkin metsänsä vastaavan huutooni. Että kun mies jeesasi suomalaisäidit lapsineen al-Holin leirintä kotiin, hoitaa hän ystävänikin Suomeen. Vaan näin ei käynyt.

Nyt uutislehtien pari sähköistä povaria sanoo mielipiteeni saatuaan, että minun tulisi äänestää pressaksi Mika Aaltolaa. Mieluummin taidan kuitenkin pitää vanhan USA:n armeijan, vuoden 65-mallisen maihinnousutakin, kun ryhtyä takinkääntäjäksi tai -vaihtajaksi ja presidentintekijäksi toisin kuin sydämeni sanoo. Tosin sen mahdollisuuden saattaa viedä Thaimaan tai Suomen posti kadottamalla äänestysasiakirjani.

Ei kommentteja: