Onnea myös jälkikäteen Tapio Linnasalo

Olen tuntenut Tapion vaahtosammuttajan kokoisesta saakka. Pienenä hän oli minulle vain lapsi lasten joukossa ja perhetuttu, kuten hänen vanhempansa ja pikkusiskokin, jonka kummisetäkin taidan olla. Molemmilla lapsilla oli ja on vieläkin hoksottimet poikkeuksellisen paikallaan tai ainakin tallessa, jota silloin tällöin ihailin ja ihailen yhä.

Kun lähdin Keski-Suomesta Etelä-Suomeen, loppuivat kylässä käynnit puolin ja toisin, johon kyllä vaikuttti avioeronikin. Mutta varsinkin Tapioon säilyi yhteys somemaailmassa ja hänestäkin on kasvanut aikuinen, nykyisin jo keski-ikäinen mies.

Facebookissa huomasin hänen tapiomaisen kiitoksensa syntymäpäiväänsä onnitelleille, jonka kopion ilman lupaa tähän. Kun kiitos tällä oivalla, vähintäänkin etäisellä kaverillani on puolijulkinen enkä itsekään tarkoita pahaa, niin oletan hänen hyväksyvän kaikkea muuta kuin katalan tekoni:

"Lämpimät kiitokset kaikille onnitteluista. Näinkin vanhalle miehelle on eduksi että syntymä- ja hääpäivä ovat samalla päivämäärällä, sen tärkeämmän eli jälkimmäisen muistaa siten helpommin :). Lapsena muistan ajatelleeni, että kun ihminen kasvaa aikuiseksi, hänelle tulee jossain vaiheessa vastaan sellainen ihan konkreettinen raja jonka ylittymisen itsekin huomaa, ja jonka ylitettyään hänestä tulee tylsä ja vakava aikuinen joka tekee vain tylsiä aikuisten juttuja. Tänään 44 vuotta täytettyäni olen onnellinen siitä, että tuon rajan ylitys ei ole näkyvissä vieläkään."

Henkisenä jälkikäteislahjana Tapiolle ja hyvän huomisen viestinä haluan yli 73-vuotiaana, väärien valintojen asiantuntijana ja elämän koelentäjänä sanoa, että tässäkään iässä ei vielä näy tylsyyttä saati tylsämielisyyttä tai vakavuutta edes horisontissa. Vaikka vaarallisia tilanteita ilman kuvan vesisuksia ja jokunen synkkä taivalkin on matkaani mahtunut.

Diagnoosi ylipäätään itsestä tosin voi olla lievästi hataralla pohjalla ja minut mielestään paremmin tuntevat saattavat olla toista tai montaakin mieltä.

Joka tapauksessa Tapion, kuten Susannankin elämän mittaiselle vaellukselle toivon iloa ja aurinkoa roppakaupalla, mutta myös sen verran vastamäkeä, että onnelliset hetket säilyvät arvossa.