Jokilaakson luonnonsuojelualueella asustaa useampikin lainsuojaton kasvi. Joskus vilahtaa joku etsintäkuulutettu pikkupetokin. Lainsuojan sen sijaan sai tänä kesänä kyy, maamme ainut myrkyllinen käärme. Jättipalsami, lupiini, karhunköynnös eli isokierto ja monet muut taistelevat reviiristään nokkosen, maitohorsman, mesiangervon, takiaisten ja erilaisten putkikasvien sekä monien muiden Suomen luonnossa jo asemansa vakiinnuttaneiden joukossa.
Etupäässä olen seurannut niiden elämää. Erityisesti jättipalsami on saanut julkisuudessa paholaisen osan. Olen yrittänyt pitää sitä kurissa kokeiluluonteisesti nyppien ja välillä trimmerillä leikaten. Sitä en voine enää harrastaa Jokilaakson saatua viime kesänä luonnonsuojelualueen statuksen. Sillä ei ole leikkuria, joka poimisi kasvimaailmasta vain yhden lajin ja jättäisi muut rauhaan.
Viime kesänä olin yhteydessä pariinkiin lammasfarmariin, josko toisivat lampaitaan laiduntamaan ja syömään palsamia. Molemmat lupasivat tulla ainakin katsomaan, mutta kumpikaan ei tullut.
Himalajanpalsamin osalta olen kuin 1600-luvun tuulimyllyjä vastaan taistellut Don Quijote, kun yritän etsin kauniille kasville tapaa päästä eroon inhokin asemasta kohti hyötykasvin elämää. Tällä hetkellä sitä hyödyntävät Jokilaaksossa vain naapuriniityn mehiläisyhdyskunnat ja muut siivekkäät hunajan valmistajat. Toki kerran laitoin sen varsiruokoja osaksi tekemääni pizzaa. Nyt toivon ideoimaan ja kertomaan ajatuksia mukaan muitakin. Joten sana on vapaa.
Viime yönä jätin jäsenhakemuksen Suomen Luonnonsuojeluliittoon monestakin syystä. Ensinnäkin olen Elämän tähden ry:n perustajajäsen ja puheenjohtaja. Yhdistyksemme tarkoitus on moninainen elämän suojelu, joten itseäni ei ole suuresti innostanut palsamin hävittäminen ainoastaan sen elinvoimaisuuden vuoksi ilman hyötykäyttöä. Joita alla olevan tutkimuksen tiivistelmän mukaan kyllä isossa maailmassa on:
"Oulun ammattikorkeakoulu
Maaseutuelinkeinojen tutkinto-ohjelma
Tekijä: Sanna-Maria Taipale
Opinnäytetyön nimi: Jättipalsamin hävittäminen hyödyntäen sitä elintarvikkeena
Työn ohjaaja: Paula Syri
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Kevät 2020
Tiivistelmä: Jättipalsami on alun perin lähtöisin Intiasta, Himalajan vuoristoalueelta. Se on yksivuotinen korkea ruoho, joka kuuluu palsamikasveihin. Varsi on kukintovaiheessa ontto, mehevä, lähes haaraton ja usein punertava. Kukinta-aikana kukinto on pysty 5–12-kukkainen terttu, väriltään tummanpunaisesta vaaleanpunaiseen tai valkoinen. Yksi kasvi voi tuottaa jopa 4000 siementä.
Suomeen kasvia on tuotu 1800-luvun lopulla ja nykyisin se on levinnyt Suomen Lappia myöten. Se on tuotu puutarhoihin koristeeksi ja mehiläiskasviksi, se kasvaa asutuskeskusten läheisyydessä, josta luontoon levitessään valtaa kasvualaa ja tukahduttaa ympäristön muun kasvillisuuden.
Jättipalsami on haitallinen vieraslaji Euroopan unionin alueella ja sen torjumisesta, ennaltaehkäisemisestä, tahallisesta tai tahattomasta tuonnista ja luonnossa leviämisestä määrää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1143/2015 sekä Suomen vieraslajilainsäädäntö. Jättipalsamia voi torjua mekaanisesti kitkemällä, niittämällä tai torjuntaaineella.
Tämän työn toimeksiantaja oli Oulun ProAgria ja Maa- ja kotitalousnaiset ja päätavoitteena oli selvitys jättipalsamin saamisesta EU:n uuselintarvikeluetteloon kolmansien maiden perinteisen ruokakäytön mukaan, jotta elintarvikekäytöllä voitaisiin myös edistää kasvin hävittämistä.
Selvityksessä on etsitty kirjallisia tieteellisiä dokumentteja Intian alueilta jättipalsamin eri osien hyödyntämisestä elintarvikkeena. Myös jättipalsamin käyttö lampaiden rehuna selvitettiin.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (2015/2833) mukaan elintarvikkeella on oltava käyttöhistoriaa kolmansista maista perinteisenä elintarvikkeena ruokavaliossa. Kolmannesta maasta peräisin olevan ruuan käyttöhistorian perusteella uuselintarvikkeeksi hakeminen tapahtuu helpotetulla ilmoitusmenettelyllä. Jättipalsamia voidaan käyttää elintarvikkeena pieniä määriä.
Nuorten versojen lehtiä voidaan käyttää salaatteihin ja kukintoja koristeeksi. Siemeniä voidaan käyttää pestoon, pataruokaan tai mausteeksi pippurin tavoin.
Selvityksen tulosten perusteella jättipalsamia on käytetty perinteisissä ruokavalioissa Intian alueilla laajasti. Kasvin eriosat, kuten lehdet, nuoret versot, siemenet, palot ja pähkinät ovat olleet tärkeitä maaseudun ihmisten elintarviketurvalle. Jättipalsamia on saatu torjuttua tehokkaasti laiduntamallakin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti