Maalittaminen

Sisäministeriö sanoo sivuillaan maalittamisesta muun muassa näin: 

"Maalittaminen rapauttaa yhteiskunnan luottamusta. Maalittaminen on ilmiö, jossa yksi tai useampi toimija kehottaa ja yllyttää suurta joukkoa hyökkäämään yhden ihmisen kimppuun eri tavoin, esimerkiksi lähettämällä vihaviestejä sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa. 

Maalittaminen voi ilmetä esimerkiksi suorana tai epäsuorana uhkailuna, tai yksityiselämän tietojen esiin kaivamisena ja niiden vääristelemisenä. Vaikka maalittaminen kohdistuukin usein yksittäiseen ihmiseen, pyritään sillä vaikuttamaan koko organisaation toimintaan tai päätöksentekoon.

Viranomaisten tavoitteena on edistää avointa ja rakentavaa julkista keskustelua ja ehkäistä maalittamista, joka rajaa julkista keskustelua, toimintaa ja sananvapautta. Kaikkien työnantajien niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla sekä järjestötoiminnassa kannattaa ottaa maalittamisen uhka huomioon ja rakentaa työntekijöille konkreettiset ohjeet maalittamisen varalle."

Lehdistönvapaus vastaavasti tarkoittaa "tiedotusvälineiden oikeutta julkaista ja levittää tietoa ja mielipiteitä ilman valtion sensuuria tai valtion ja esivallan painostusta. Lehdistönvapaus koskee lehdistöä ja kustantamoja sekä televisio- ja Internet-julkaisijoita." 

Siinä onkin eväitä yllin kyllin ihmisten maalittamisille. Suurin sylttytehdas on tosiaan tietotusvälineet monine muotoineen, jotka järjestään perustelevat ja puolustelevat lähes kaiken lehdistönvapaudella. Pahimmillaan ne tuhoavat sen taakse kätkeytyen ihmisen koko elämän, usein vähintään tulevaisuuden, työn tai avioliiton.

Wille Rydman joutui myrskynsilmään noin vuosi sitten. Silloin Helsingin Sanomat uutisoi väitteistä, joiden mukaan Rydman olisi käyttäytynyt ahdistavasti naisia kohtaan. Lehti oli haastatellut useita naisia uutistaan varten. Naiset olivat kertoneet, että kansanedustaja olisi hyödyntänyt poliittista asemaansa ja hakeutunut erityisesti nuorten naisten ja tyttöjen seuraan. Myöhemmin häntä epäiltiin seksuaalirikoksesta. Loppuvuodesta syyttäjälaitos tiedotti, että syytettä ei nosteta. 

Rydman itse oli koko prosessin ajan kertonut olevansa syytön. Vuorostaan hän on tehnyt tapahtumien johdosta Helsingin Sanomista tutkintapyynnön.  Helsingin poliisilaitos onkin aloittanut tutkintapyynnön perusteella esitutkinnan, joka on edelleen kesken.

Mutta vastoin joidenkin odotuksia kolmannen kauden kansanedustaja ei uponnutkaan, vaan Kokoomuksen savustettua hänet ulos, Wille liittyi Perusuomalaisiin uusien kansanedustajan pestinsä. Monelle yllätykseksi Persut nostivat Rydmanin ministeriksi, sillä osin juuri maalittamisen vuoksi elinkeinoministeri Wilhelm Junnila joutui eroamaan. Aika näyttää uppoaako Junnila laivoineen vai kykeneekö hänkin uimaan kollegansa tavoin kuivalle maalle.

Vaikka heidän rinnallaan omat, maalittamisen kohteena olemiset ovat lillukanvarsia, olen saanut maistaa sitäkin herkkua jonkun kerran. Esimerkiksi kauan sitten kuollut ystäväni Olga kirjoitti etukäteen valtakirjoja eläkepäivilleen turvatakseen hoidon jatkumisen muualla kuin sädesairaalassa elämänsä loppuun saakka. Mutta valtakirjoja eikä rahoja tarvittu, sillä Olga kuoli varsin pian vaimoni työhuoneen vuoteeseen Liisan oloasu päällään. Sitä ennen Olga oli jättänyt sukulaisensa perinnöttömäksi pankkinsa juristin avustuksella koska koki, että mainittu henkilö välitti hänestä vasta kuoleman jo kolkuttaessa ovella.

Tästä syystä sukulainen antoi Hannu Karpolle juttuvinkin. Joka väitti jutussaan, että Olga oli noussut kirjoittamaan Jorma Soinille valtakirjoja kuolleista Jeesuksen tapaan. Karpo olikin ennen jutun tekoa yhteydessä ja sanoi tekevänsä juttunsa ilman mielipidettäni tai sen kanssa. Nauhoituksen jälkeen kysyin, että kai kerrot, ettei kukaan käyttänyt Olgan pankissa tekemiä valtakirjoja? Tähän Karpo, että "kerron, jos jää aikaa." Ei jäänyt ja se oli viedä työpaikkani, sillä joidenkin silmissä minusta oli tullut konna.