Tuusulan ja vähän muistakin murteista

Aikoinaan kirjoitin moniosaisen blogisarjan Hyrylän katukulttuurista. Sen lähteille pääset klikkamalla tästä. 

Jotkut tuusulalaiset osaavat vielä myös kotipitäjänsä vanhaa murretta ainakin jonkin verran tai muistavat sitä kuulleensa. Pääkaupunkiseudulla puhutaan nykyisin ns. yleiskieltä, joka nuorison suussa on taipunut slangin suuntaan. Tuusulan murretta on nauhoitettu peräti 91 tuntia kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Tallenteet on digitoitu ja niitä varten on haastateltu 22:ta tuusulalaista.

Tässä pari näytettä:

"Se Anteliinin sauna oli vuaskymmenet koko kylän akusimanki. Siäll synty monta polvee meittii kyläläisii, niit mikkä olivatte niin köyhii ku meeki, ettei ollu omaa saunaa, missä olis eres syntyy voinnu (akusimanki = synnytyslaitos)." 

"Meitill oli monta vuatta huissaki laron seinäs sen ruahiston syrjäss. Siin mee huissattii lakkaamati. Siin oli vaa yks lauta ja kolme armii, mut kyll siihen mahtu kolme ja neljäki lasta huissamaa. Ja jokainen sai pitää armist kii. Siin laron seinäss on viällki laukku siin, miss oli sen tammitukin rautainen tappi (huissa = kyläkeinu, armi = kyläkeinun aisa, laukku = aukko, reikä)."

Ennen tätä aamua en ollut osannut ajatellakaan, että Tuusulalla olisi oma murteensa. Kun sitä nyt ajattelen, niin mikä ettei. Onhan syntymä- ja kotikuntani ollut aikoinaan omanlaisensa mahtipitäjä Rantatien taiteilijakulttuureineen, Korsoineen, Keravineen ja Järvenpäineen sekä venäläisine varuskuntineen. Toki vaikuttavia tekijöitä on paljon muitakin muualta tulleista, Jokelan tiilitehtaasta aina Kellokosken mielisairaalaan.

Yli puolivuosisataa sitten meitä oli Perä-Hyrylän jengi, joka kokoontui joka ikinen kesäilta, usein pitkälle yöhön Amer-Tupakkaa vastapäätä olleen muuntajan alle. Yksi meistä oli ikäiseni Niskasen Keijo, jota kutsuimme Näsäksi. Hän lanseerasi sanan "nuttu", jolla hän ei tarkoittanut vaatekappaletta eikä mitään netistä löytyvää muutakaan selitystä. Vaan Näsälle se oli kaveria tai tuttua vähättelevä sana, joka tarttui lähes kaikkien sähkölinjalla aikaansa viettävien sanavarastoon.

Mutta niin paljoa sanalla ei tartuntapintaa ollut, jotta siitä olisi tullut Keijon tarkoittamaa mainintaa Googlen hakupalveluihin tai osaksi Tuusulan murretta. Mutta toisinkin olisi voinut käydä, sillä jostainhan jokainen sana on saanut alkunsa, oli murretta tai ei. Itse sanoin pienenä jostain syystä traktoria ebliksi eikä siitäkään tullut murre- eikä minkään muunkaan kielen sanaa. Siinä olen kylläkin vähän väärässä, sillä EBLI on Evidence-Based Literacy Instruction. Se lienee Jenkkilästä peräisin oleva puhumisen ja lukemisen oppimisjärjestelmä.

Luulen, että aikoinaan suomalaiseen murrekieleen on tullut paljon vaikutteita venäjästä sekä ruotsista, sillä olimmehan ennen itsenäisyyttämme rähmällään ensin länteen ja sitten itään. Sittemmin tilaa ovat ottaneet englanninkielestä johdetut murre- ja slangisanat, joka kyllä taitaa olla lähes sama asia.

Aivan oma lukunsa omine kielineen ovat maahanmuuttajataustaiset. Tästä saa jonkinlaisen käsityksen, kun viettää päivän ja illan Itäkeskuksen elämää maistellen. Siellä suomi on välillä vähemmistökieli. Se jättää jälkensä myös murteisiimme. Tuleeko siitä osa stadin slangia tai muuta murretta, sen näyttää aika. Ehkä joku joskus tutkii tätäkin.