Eilen oli Vappu

Vappua vietetään työläisten ja ylioppilaiden juhlapäivänä. Nimensä se on saanut kristilliseltä pyhimykseltä, 700-luvulla eläneeltä englantilaiselta nunna Valburgilta, joka lähetettiin viemään kristinuskon sanomaa pakanalliseen Saksaan. Laivamatkalla Englannin kanaalin yli nousi myrsky, ja alus joutui merihätään. Pyhä Valburg rukoili polvillaan laivan kannella koko myrskyn ajan aina siihen asti, kunnes päästiin turvallisesti satamaan. Tästä syystä Valburgia pidetään merenkulkijoiden ja merihätään joutuneiden suojeluspyhimyksenä.

Suomessa monella juhlapäivällä on kristillinen historia, joka on vuosisatojen aikana hämärtynyt, unohtunut tai emme ole sitä tienneet. Luulen, että olin jo kovasti iältäni aikuinen, kun tulin tietoiseksi toissapäivänä ja eilen juhlitun kansainvälisen vapaa- ja liputuspäivän historiasta.

Lapsena siihen kuuluivat serpentiinit, vappuviuhkat, sima sekä nimenomaan ilmalla täyteen puhalletut ilmapallot. Myöhemmin kuvioihin tuli alkoholi, jota minäkin kaadoin sisääni vappuisin (ja muulloinkin) olan takaa 15 vuoden ajan. Vappu ja juhannus ovatkin kovasti monelle alkoholin sävyttämiä. Molemmat ovat päiviä, jolloin on iät ja ajat ollut yhteiskunnan lupa juoda ja olla karusellikännissä yleisillä paikoilla.

Muutakin on tällöin toisin. Saa roskata paikkoja tai ainakaan kukaan ei siihen puutu. Eräänlaista ihmisen outoutta sekin. Keväällä on hirveä kitinä lumen alta paljastuneista koiran kikkaroista ja lemmikineläinten omistajia vaaditaan kulkemaan kakkapussi kädessä. Samaa elämää ei pidetä eikä vaadita keräämään omia jätteitä vapun jäljiltä, vaikka puistot ja kadunvarret ovat täynnä ihmisten roskia "hauskanpidon" jäljiltä. 

Juomisen lisäksi en ole kokenut vappua omaksi juhlapäiväksi. Ehkä siksi, etten ole valkolakki päässä juhliva ylioppilas enkä vappumarssille osallistuva työläinen. Mutta omalla laillaan kevään juhla on upeana ajankohtana, vaikka tällä kertaa ilmat olivat vilpoisen sorttiset. Silti huomasi kesän ja vihreyden tulevan kohisten.

Itse vietin vappuaattoa luonnon keskellä Jokilaaksossa. Lippu 🇫🇮 liehui aamusta iltaan juhlapaikalla ja kaatui tuulen johdosta samaan tapaan kuin Etelä-Afrikassa presidentti Niinistön takana. Vappupäivänä olin Vanha Rouvan kanssa lähiseutuajelulla ja luulin matkakumppanini hajonneen, kun sisään kuului outo ääni. Ehdin jo vappunoitua lähes kaiken mahdollisen, kun huomasin, että olin huomaamattani avannut takaikkunan, josta outo humina tuli 🤣.

Ajelin Seutulan Koivikon persoonallisessa Kesäkylässä ja etsin Riipilästä Stig Hammarbergin kotia, vaikka hän on ajat sitten kuollut. Hän oli pomoni ollessani Hoechst Fennicassa, ehkä elämäni parhaassa työpaikassa ja -yhteisössä. En löytänyt, mutta eräänä pävänä löydän. Sen sijaan löysin ulkoapäin peroonallisen nimisen ja näköisen pizzapaikan ehkä entisissä kaupan tiloissa. Sinne menen joku päivä syömään, kun jatkan Stigun kotitilan tai -talon etsintää.