Hyvää syntymäpäivää Morakot ja onnea taipaleelle Arkadianmäki

Tänään on Morakotin syntymäpäivä, jota juhlistan nostamalla salkoon Jokilaakson juhlapaikalla sukuni viirin, tarkemmin standaarin.

Eilisen illan sen sijaan vietin sosiaalisessa mediassa sekä television ääressä seuraten ja jännittäenkin eduskuntavaalien ääntenlaskentaa. Vaikka presidentinvaaleissa olen ollut uskollisesti Haaaviston joukoissa, käänsin nyt selkäni vihreille. Sen sai aikaan, etten saanut omaa ryhmääni yhteenkään ajamaani "kunnallishankkeeseen" mukaan edelliskaudella kunnassani. En camping-alueen, en petankkikentän, en luonnonsuojelualueen enkä mihinkään muuhunkaan. 

Vajaa vuosi sitten ystäväni sai massiivisen sydänkohtauksen Suvarnabhumin lentokentän kansainvälisellä puolella ja yritimme saada hänet Suomeen hoitoon. Kun vakuutus ei sitä maksanut vedoten vanhaan sairauteen eikä omia varoja ollut, käänsin ympäri kaikki kivet sekä kannot, mukaan luettuina useampikin kansanededustaja. Soittelin ja jätin soittopyyntöjä. Ainut kuka soitti takaisin oli oman kuntani kansanedustaja Ari Koponen.

Hänen äänestäminen ei ollut minulle helppoa, sillä en missään tapauksessa halunnut Riikka Purrasta pääministeriä. Se vaara oli olemassa, jos hänen johtamansa puolue olisi kohonnut suurimmaksi. Sen sijaan tahdoin hänestä valtiovarainministerin siksi, että kaipaan muutosta kaikkeen muuhun maahanmuuttoon, mutten työperäiseen.

Tietysti valtion menot ovat koko eduskunnan vastuulla, mutta kyllä ne selkeimmin ovat pääministerin ja valtiovarainministerin heiniä. Oudoksuin Sanna Marinia ja Annika Saarikkoa aikana, jolloin moni joutuu laittamaan oman kukkaronsa nyörejä tiukemmalle, kun he lisäsivät valtion pysyviä menoja 10 miljardilla eurolla.

En myöskään pitänyt tavasta kuinka Saarikko kampitti puolueensa edellisen puheejohtaja Kulmunin lupaustensa vastaisesti. Vaikka jokaisella on oikeus yksityiselämään, yhtä vähän pidin Marinin bilettämisestä julkisuudessa. Minulle presidentti ja päämisteri ovat sitä 24 tuntia vuorokaudessa ja käytöksen pitäisi olla julkisuudessa asialinjalla joka hetki.

Joten, jos minulla olisi valtaa yhtä ääntä enemmän, Sannan ja Annikan puolueille koittaisi neljän vuoden oppositiotaival. En myöskään pitänyt vaalit hävinneiden puolueiden länkytyksestä pääministerivaaleista, sillä sitäkin kaikki eduskuntavaalit ovat mitä suurimmassa määrin. Niin kuin pitääkin.

Vaikka oikeistopolitiikka tietää ehkä kylmää kyytiä minulle eläkeläisenä, on Orpo ollut aina julkisuudessa asialinjalla tai ainakin asiallinen. Joten hallitukseni olisi Kokoomus, Perussuomalaiset, RKP ja KD. Ehkä vielä antaisin jaettavaksi Harkimon puolueen ja Ahvenanmaan edustajan kesken Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministerin salkun.

Kun seurasin ääntenlaskentaa, muistui mieleen yksi tapaus Palokan vaalilautakunnasta, missä olin itsekin ääniä laskemassa. Mukana oli myös eräs SMP:n ehdokas, joka sai omalta alueeltaan vain yhden äänen. Huomasin kuinka kurtut miehen otsalla syvenivät tuloksen selvittyä hänen sanoessaan: "Kun pääsen kotiin, on minulla vaimon kanssa keskusteltavaa". Ymmärsin, että puolisokaan ei ollut äänestänyt häntä 😢.