Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

Toistoja, toistoja, toistoja

Suomalaisessa perusyleisurheilussa oli vuosia maailman huiput harvassa ellei peräti kateissa. Sellaiseksi on kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana Wilma Murto, joka on muuten kaukaista sukua suomalaiselle pikajuoksija Voitto Hellstenille. Lapsuudesta on jäänyt muistikuva, että jos Suomi-Ruotsi maaottelussa oli kaikki kiinni 4x400 metrin viestistä, niin Voitto hoiti ankkurina voiton kotiin. Korva putkiradiossa kiinni minäkin sitä jännäsin. Mies taisi toimia pari kautta urheilun jälkeen kansanedustajanakin. Urheilemallahan Arkadianmäelle on moni mennyt.

Huippu-urheilu on jotain sellaista, jossa menestyäkseen on monessa lajissa toistettava ja taas toistettava sekä hiottava omaa, tuokion kestävää suoritusta vuodesta toiseen. Tätä puuhaa aikoinaan Santahaminassa ihmettelin liki puoli vuotta, sillä Urheilukomppanian seiväshyppypaikka oli Kuljetustoimiston vieressä, jossa suoritin alokasajan jälkeen varusmiespalvelukseni. Seiväshyppääjät tulivat aamulla, nostivat riman ylös ja laskivat alas lähtiessään iltaruokailuun. Koskaan en nähnyt hypyn hyppyä. Siitä jäi vuoksiksi harhakuva, että jos haluaa saada helpolla jotain, hyvä vaihtoehto on ryhtyä urheilijaksi. Tänään tiedän sen olevan kovaa työtä, jossa huipulle pääsee aniharva.

Mutta toistoja, toistoja ja lisää toistoja on elämässä moni muukin. Kun olin ensimmäisessä työpaikassani, Wiiman autokoritehtaalla, talonmies Nybergin apulaisena, katselin usein kateellisena metallimiesten töitä, sillä ikäni vuoksi en saanut edes koskea koneisiin. Saatoin ihailla metallimiestä, joka päivästä toiseen viikkotolkulla taittoi samanlaisia kulmapaloja. Tuhansia toistoja laitteella, jota minulla oli lupa vain katsella.

Itse kullakin on lukuisia toistoja ja rutiineja, eikä niihin tule kiinnitettyä huomiota. Niistä on tullut osa arkea, joihin on kasvanut ikään kuin kiinni. Jotkut toistot ovat hyväksi, kuten kävely tai joku muu tapa hoitaa fyysistä kuntoaan. Joillakin tavoilla taas on päinvastainen vaikutus, kuten tupakoinnilla. Poltin savukkeita 15 vuotta säänöllisesti enemmän kuin askin päivässä. Mutta vaikka olisi polttanut vain askillisen, olisi sekin ollut yli 100 000 toistoa. Joillekin tapa on niin iskostunut mieleen, että vuosia lopettamisen jälkeenkin määrätyissä tilanteissa saattaa käsi tapailla tupakka-askia tutusta taskusta. 

Mitä tämä orjuuttava toisto on sitten nykyrahaksi muutettuna minulle maksanut? Sinisen L&M tupakka-askin hinta 2023 on noin 9,50 euroa (askissa on 20 kappaletta savukkeita). Jos otetaan tarkasteluun yksi ainoa tupakka, hinta on silloin 0,475 euroa per kappale. Myrkytin itseäni siis yli 50 000 eurolla. Järkevämpää olisi ollut polttaa setelit nuotiolla. Vaihtoehtoisesti olisin voinut ostaa 30 uutta skootteria Thaimaassa tai pari, kolme kerrostalokotia tämän päivän Hartolasta tai vaikka Sysmästä.

Mutta, mikä sai minut pohtimaan toistoja varhaisessa aamussa kukonlaulun aikaan? Se, etten aina keksi uutta, jokapäiväistä blogiaihetta, vaan yli 4000 tarinan joukossa on toistoja samoista aiheista. Ehkä kirjoitan niitä uudelleen ja uudelleen tästä eteenkin päin rennoin ja vapautunein mielin. Sillä on terveellisempää kirjoittaa ja lukea samoja päiväkirjanomaisia tarinoita useammankin kerran kuin panna tupakaksi. 

Ei kommentteja: