Kello on jo viisi (lapset herätkää) ja kaikki hyvin

Jostain syystä otsikossani tapailemani yli 100-vuotias lasten joululaulu on soinut päässäni useampana aamuna. Ehkä siksi, että neljän kuukauden ajan olen Phatthalungin laitamilla ollut hereillä hyvin varhain. Ainoita ääniä on Morakotin unen tuhinan lisäksi naapurin kukon aamutoimet.

Joitakin mailla asuvia farangeja kukko häiritsee, muttei minua. Minusta on mukavaa olla kukon kanssa hereillä. Kun aurinko nousee, se tulee kanojensa kanssa tarkistamaan Tatan ulkokeittiön ja astioiden pesupaikan, josko olisi jotain nokittavaa ja suuhun pantavaa pudonnut maahan heillekin. Usein onkin, sillä joka päivä aamusta iltaan me kulkevat pitkin pihaamme nokat maata kopsutellen. Saavatpa joskus minulta saman aamupalan kuin nykyisin kaksi kissaakin. 

Joidenkin siipisulkia ei ihminen ole nyppinut, joten voin seurata aitoja kananlentoja harvase päivä. Juoksuaskelissa pitkin maata, siivet levällään räpytellen, on samaa kuin Jokilaakson lampien nuorten joutsenten räpyläjalkojen vauhdinotossa veden pinnasta.

Aikoinaan pohdiskelin vieraillessani Thaimaan maaseuduilla, kaukana turisteista ja rannoista maanmiesteni eloa ja oloa. Että kuinka päivänsä viettävät ja saavat aikansa kulumaan, jos ei ole paikallisten kanssa yhteistä kieltä eikä juuri mitään tekemistä.

Nyt viettämäni neljä kuukautta Phathalungin maaseudulla antoi vastauksen. Joka kyllä oli edessäni koko ajan Jomtien Beachin rannallakin aurinkovarjon alla. Että samaa elämähän on usein myös siellä, vaikka puitteet ovat toiset. Moni lähtee aamupalan ja -askareiden jälkeen rannalle ja viettää rantatuolissa päivää pitkälle iltapäivään. Välillä vedessä pulahtaen tai kelluen. Ehkä vain ollen tai kirjaa lukien, ristikoita täyttäen tai sosiaalisessa mediassa keskustellen ja muiden keskusteluja seuraten. Ilta saattaa mennä samantapaisesti kuin aamukin kortteerin kulmilla. 

Joku myös etsii netistä mielensä pahoittamisen aiheita itselle tai muille. Moni on mielenkiinnolla seurannut Rofan ryhmää, jossa hän kolmisen viikkoa rakensi meksikolaista saunaa tai sen vastinetta. Mukavia videoita, joista palautteen perusteella yhtä lukuunottamatta kaikki ovat pitäneet.

Nyt kun Rolf on ensilöylynsä ottanut, aiheutti se eräälle vatsanpuruja: "Ihme höpöhöpö juttuja ihmiset viitsii rakentaakkin. Mikä ihmeen alkuasukas ja askeetyinen elämän ihailu joilleikkin tulee. Ihme Isaan romantiikkaa. Itse asunut Isaanissa 12v ja ei ymmärrystä." En malttanut pitää suutani supusssa enkä sormiani pois näppäimistöltä ja kysyin ymmärtämättömältä: "Matti Lavonen. Sinunko maille rakensi tai silmiesi eteen naapuriin? Ehkä peräti rahoillasi?

Vaikka itsekin olen kärkäs kommentoimaan ja ottamaan osaa keskusteluihin somessa, varsin usein provosoidenkin, olen sanonut hyväksyväni yhtä lukuunottamatta kaikki luonteeni luonnehdinnat. Sitä en allekirjoita, että kulkuni ohjenuorana olisi ilkeys. Mutta olen yrittänyt ymmärtää myös miksi näin näyttäisi joillakin olevan. En ole keksinyt parempaa selitystä kuin usein vaivaavat "tosimiestenpäivät." 🤣🤣🤣