Kummisetäni Asser, joka oli kaikille Asseri

Jo eilen minun piti kirjoittaa kummeistani, isäni nuorimmasta veljestä ja hänen puolisostaan, mutta heitä ajatellessa muistini ja mielikuvitus kuljettivat minut aina 1500-luvulle saakka, joten yritän tänään uudelleen. Varhaisimmat muistikuvani Asserista ja Eirasta ovat, kun he asuivat Jurvasta tultuaan Hyrylässä synnyinkodissani. Olohuoneessa, peräkammarissa, joka oli sisustettu kahden isäni veljen tekemällä talonpoikaisrokokookalustolla. Faijani Veino Ihanto oli näreissään, kun Kankaan ison talon tyttö, kuten Eiraa selän takana kutsuttiin, heitteli karamellipapereita huoneemme pystyuunin taakse 🤣.

He rakensivat siihen aikaan komean talon naapuriimme. Kun he eivät saaneet ostettua 5000 neliötä maata vieressä olleelta maanviljelijä Salmiselta, myi isä puuttuvan palasen, jotta rakennuslupa irtosi Tuusulan kunnalta. Jotkut asioista mielestään tienneet sukulaiseni sanoivat Asserin ja Ihannon sopineen, että isäni voi ostaa talon valmistuttua myymänsä maapalan takaisin. Totta tai tarua Asserille ja Eiralle lämpäre jäi, kunnes perikunta myi kaiken tontteineen. 

Rakentamisen aikaan kodissani ei ollut ulkorakennusta tai se oli pienempi. Joten vanhempieni makuuhuoneen ikkunasta oli näköyhteys tulevan kodin rakennustyömaalle. Lähes 70 vuoden aikana muisti on ehkä muokannut tapahtunutta mieleisekseen tai ainakin muuksi, sillä muistelen Asserin työmiehineen aikansa odotelleen ammattikirvesmiestä, jota ei kuulunut. Hyvin on kuitenkin mieleen jäänyt puiset nurkkapilarit, joiden pystytyksen Asseri aloitti viimein omin voimin. Edistymistä katselin ikkunasta ihmetellen isäni ja äitini kanssa. Vuosikymmenten aikana olen joskus muistellut kulmaparrujen läpimittaa. Uskon niiden olleen, ei kakkosnelosia, vaan kuuskutosia, eli 15 cm paksuja.

Vanhemmiltani ostamalla palasella kasvoi sedälläni myöhemmin perunaa, joitakin kasviksia sekä omena- ja marjapensaita. Kompostikin oli peltotilkun laidalla myös rottien kotina. Kuten vieressä meidänkin. Kummisetäni huonoa maan hoitoa isäni monesti manasi. Siinä saattoi olla ripaus kateuttakin veljen isommasta talosta ja huonekalubisneksestä, josta faijakin haaveili armeijan leivistä jäätyään. Sen romuttuminen oli kova juttu ja oma, surullinen tarinansa. Hyvää siinä oli vain, että se antoi minulle riittävän syyn jättää iltakauppakoulukin kesken 🤣. 

Kummini olivat hyviä minulle eivätkä koskaan kääntäneet selkäänsä, saati hylänneet. Vaikka voinkin kuvitella heidän keittiön ikkunasta siunailleen myöhemmin kaljanhakureissuja ja kännisen hoipertelujani. Ennen niitä sain kerran ja useamminkin "isojen poikien yskän" ja oli mentävä Välskärin- tai Snellmaninkadulle Helsinkiin sukupuolitautien poliklinikalle. Tähän pyysin isältäni rahaa, joka sanoi, ettei ole, vaikka olikin. Ja jatkoi, että mene pyytämään kummeiltasi. Oli mentävä, vaikka kuinka hävetti. He eivät jättäneet minua koskaan pulaan, mutta arvaan kyllä miten isä ja kummisetäni nauroivat selkäni takana.