Yleisradiovero

YLE-veroa maksaa jokainen noin 14 000 euron vuosituloilla Suomeen veroja maksava, maksimissaan 163 euroa vuodessa. Sillä korvattiin 10 vuotta sitten televisiolupamaksu, jonka kerääminen oli kallista. Muistan esimerkiksi ovia kolkuttelevat lupatarkastajat.

Onko se paljon vai vähän, tarpeellista tai tarpeetonta, siitä voidaan olla montaa mieltä, minäkin. Ehkä Netflix on hyvä vertailukohta. Sen hinta on jonkun sentin pyöristyksillä 100-200 euron hujakolla vuodessa. Maksan kalleimman mukaan, mikä mahdollistaa hyvällä kuvanlaadulla useamman laitteen ja perheenjäsentenkin katselun. Kustannukset voi halutessaan jakaa vaikka katselijoiden kesken toisin kuin YLE-veron, jonka perintään ei tarvita edes ulosottomiestä.

Tietysti uutisnälkään on muitakin vertailumahdollisuuksia. Jos tilaan paperisen Hesarin, maksaa se vuodessa noin 500 euroa. Saman verran kuin Iltalehden tai Iltasanomien vuoden irtonumerot. Hesari paperisina irtonumeroina on 1000 euron paikkeilla. Hieman hassu logiikka joltakin osin. Jos jakaja tuo lehden kotiin, se on kuljetettuna puolet halvempaa kuin, jos haen sen omalla kustannuksella kilometrien päästä lähimmästä lehtipisteestä.

Mutta palataanpa televisioon. Kun olen kuukausitolkulla Aasiassa vuosittain ja katselen televisiosta etupäässä sarjoja ja elokuvia, vain Netflixissä ei ole mitään ulkomaan estoja. Sekin on hassua. YLE-vero ei siitä pienene mitä katson tai voin katsoa tai katsonko ja kuuntelenko ylipäätään mitään. Silti en veroa kitise, sillä AREENA esimerkiksi tallennettuine ohjelmatarjontoineen on mieleeni. 

Kolmas valintani televisiossa on MTV Katsomo, joka on ilmainen, kuten koko kanavakin. Se sen sijaan pilkkoo ohjelmansa mainoksilla, joita ei ole pakko katsoa. Oma riesansa niistä silti on, kuten radio-ohjelmissakin. Tosin joukossa on Puuilon kaltaisia mainoshelmiä, jotka saavat hymyn kasvoilleni kerrasta toiseen. 

Radio onkin oma lukunsa, joita minulla on neljä. Niistä kaksi on auki yötä päivää. Nova pitää ääntä toiletissa ja Merikonttikodissani elämöi Ylen Ykkönen Muistojen bulevardeineen sekä Radio Suomi Tarja Närhen Iskelmäradioineen. Kasvihuoneen kasveille ja luonnolle ympärillä eläimineen soitan etupäässä klassista musiikkia, sitäkin Yleltä. Ajoviihteestä mainoksineen vastaa usein Radio Nostalgia. 

Lähes jokaisen on jostain kustannukseksensa perittävä. Yksityinen nyppii ne mainostajilta, kuuntelijoilta ja katselijoilta. YLE saa rahansa valtiolta, joka kerää ne veroina, tarvitsee palvelua tai ei. Niin tai näin, tapansa ja tottumuksensa kullakin. Minulle television katselun rungoksi riittää tällä hetkellä YLE Areena, MTV Katsomo ja Netflix. Nelosen Ruutu on toistaiseksi kyntämätön sarka. Tämä kaikki yhdessä on itselleni kohtuuhintaista ja vähemmän kuin vaikkapa päivittäin ostettu yksikin paperinen iltapäivälehti.