Uusi juhlapäivä

Monien vuosien ajan on mieltäni askarruttanut, miksi nimipäivät eivät ole korkeassa kurssissa juhlina. Kuitenkin ne ovat yhtä harvoin kuin kaikki muutkin vuosittaiset merkkipäivät. Kaikki tietävät milloin on oma syntymäpäivä ja mitä silloin on tapahtunut. Mutta etunimen tai -nimien ja nimipäivien osalta on toisin. Itselläni ei ole hajuakaan miksi olen Jorma Juhani. Sen sijaan kolmannen etunimeni Veinon lyhyen historian arvaan ja uskon perineeni sen isältäni. Mistä syystä hän sen sai, on mysteeri minulle ja muille. 

Kalentereista on helppo selvittää milloin on itse kunkin nimipäivä. Itse asiassa etunimi on tärkeä, sillä sillä tai sen väännöksellä meitä monesti kutsutaan ja joskus kerrotaan tarinoitakin. Raamattu sanoo Jumalankin kutsuvan nimeltä. Monesti olen pohtinut mikä on ollut se päivä, jolloin olen saanut nimeni ja pappi on kastanut minut sekä liittänyt Luojan yhteyteen.

Pari kolme kertaa olen kirjoittanut jonkun viikon vanhasta juhlapaikastani. Sitä tehdessäni päätin, että nyt viimein selvitän kastepäiväni. Olenkin melko varma, että vain harva sen kohdallaan tietää.

Äitini Annikki ja isäni Ihanto sekä juuri Jormaksi tullut minä
vanhempieni makuuhuoneessa syntymäkodissani Korpintiellä

Niinpä otin yhteyttä Tuusulan seurakunnan kirkkoherranvirastoon. Siellä minua palveli ystävällinen seurakuntalainen, joka sanoi, että tässä ei sitä tietoa ole. Mutta ruokatunnilla hän menee holviin, sillä siellä tieto on. Sanoi soittavansa sitten minulle. 

Niin hän myös teki. Minut on kastettu päivälleen 2 kuukautta syntymäni jälkeen. Joten kastepäiväni 16.07.1950 oli sunnuntai ja se on uusi juhlapäiväni. Samalla selvisi, että minulla on neljä kummia, joista yhden muistan vain hämärästi. Luulen saattaneeni lapsena hänet, Lilli Kylenin kerran linja-autopysäkille. Mukava ja vähän haikea muisto, enkä tiedä hänestä mitään muuta. Olen melko varma, että hän on ollut äitini ystävä, sillä kolme muuta kummia ovat isäni sukulaisia Jurvasta. 

Nyt tiedän myös vanhempieni hääpäivän 30.05.1948, sunnuntai sekin. He eivät siis menneet naimisiin koska olen tulossa, vaan tehdäkseen minut. Sekin oli mukava tieto. Mielenkiintoinen yksityiskohta itselleni oli myös, että äitini tunsin etunimiltä Enni Annikki, mutta kirkonkirjoissa hänen nimensä onkin ollut kastepäivänäni Helmi Annikki. Ehkä joku joskus lukee tämän ja osaa kertoa miksi äitini vaihtoi toisen etunimensä ja kuka on Lilli-kummini.