Pienet ja suuret asiat

Eilen kirjoitin, että isot asiat ovat monille pieniä ja pienet suuria. Pysähdyin illalla tähän ajatellakseni mitä mahdoin tarkoittaa. Muistelin kolmenkymmenen vuoden työuraa Katulähetyksessä ja Sininauhassa. Yksi tärkeimmistä osa-alueista oli hankkia asuntoja, joihin koditon voi perustaa kodin tuen avulla tai ilman. Ne olivat minullekin isoja asioita, mutta kotia tarvitsevalta asunnon puute vie usein koko elämältä pohjan.

Mieleen muistui entinen koditon ystäväni, joka istui kesäpäivänä pää täynnä makeaa viinaa Rantaväylän liikennevalojen nurmikolla ja itki. Ajoin tien sivuun ja pysähdyin kysyäkseni mikä mieltä painaa, sillä hän oli saanut juuri upouuden kaksion Kuokkalan Takalaittomasta. Mikään ei ollutkaan hyvin, kun mies purki sydäntään: "Kyllä ne arkkitehdit koppeja piirtävät ja Katulähetys rakentaa, mutta eivät ne niihin itse muuta."

Se pysäytti minut ja kertoi karulla tavalla asunnon ja kodin eron, sillä uusikaan asunto ei ole eikä siitä tule itsestään kotia. Siihen tarvitaan muutakin kuin seinät, mitä sanon kodin hengeksi. Se on luotava, eikä se pysy ulko-oven sisäpuolella itsestään. Kodin henki tarvitsee kodinhaltijan ja tasapainon löytämistä mielen sekä oman elämän välillä, balanssia. Sen olen joskus löytänyt kaatopaikkojenkin koijista. 

En halua sanoa nyt jo kuolleen ystäväni nimeä, sillä minulla ei ole tarvetta kirjoittaa juuri koskaan kielteisesti kenestäkään ilman syytä. Ystäväni vaakakupissa menneisyyden taakka painoi aika ajoin liikaa korvikeaineiden käyttöineen, sovitettuine henkirikoksineen, avioeroineen, rahattomuuksineen, työttömyyksineen ja lapsettomuuksineen. 

Monta hyvää, uutta alkua oli mennyt pilalle alkoholin kanssa. Ehkä yhteinen nimittäjä useaan umpikujaan ei silti ole pullossa, vaan sen ulkopuolella oleva yksinäisyys. Sitä en kokenut ollessani työelämässä ja avioliitossa, mutta niiden päättymisen myötä kylläkin. En tiedä kuinka tuttua se on muille, mutta lukuisine seuranhakumahdollisuuksineen tiedän tarpeettomuuden ja hyödyttömyyden olevan yhdistettynä yksinäisyyteen pahimmillaan ennenaikaisesti hautaan vievää.

Pienet asiat ovat joillekin suuria ja suuret pieniä ja mitättömiä, sillä ne eivät kosketa millään lailla. Eivät monet minuakaan, vaikkakin olen niistä kiinnostunut, sillä esimerkiksi itäisen naapurimaamme viime aikojen tekemiset liikuttavat myös suomalaisia Naton suuntaan ja mahdolliselle lomalle jonnekin muualle kuin Turkkiin.

Aivan oman rajoitteensa tekee raha tai oikeastaan sen puute suomalaisen tiukassa taloudessa, vaikka tänäkin vuonna taitavat eläkkeet nousta 2, 2 %. Innostuin hieman penkomaan talouden tosiasioita, jos jostain syystä ei voi ottaa työtä vastaan tai on pienellä kansaneläkkeellä. Voi olla, että työstä kieltäytyvälle tippuu elämiseen tarkoitettu yhteiskunnan raha vielä pienemmäksi. Sillä ei kummoista herran eikä narrin huonetta rakenneta. 

Jotta pääsee edes kiinni toimeentulotukiin, on omistamaansa kotia lukuunottaamatta myytävä muu omaisuutensa, vaikka olisi maksannut ison osan elämästään veroja. Mitätön autokin lähtee, jos joukkoliikenne kulkee. Perustoimeentulo on vihonviimeinen yhteiskunnan tarjoama elannon muoto, kiinteä summa niistä menoista, joka on tarkoitettu jokapäiväisen elämän välttämättömiin menoihin (esim. ruoka ja vaatteet). Vuonna 2022 toimeentulotuen perusosan määrä on yksin asuvalle 514,82 e/kk.