Maana Turkki on Yhdistyneiden kansakuntien, Islamilaisen konferenssin, OECD:n ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön perustajajäsen, Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 1949 ja Naton jäsen vuodesta 1952. Turkki on käynyt jäsenyysneuvotteluja Euroopan unionin kanssa vuodesta 2005 lähtien, liitännäisjäsen maa on ollut vuodesta 1963. Se on jäsen myös G20:ssä, joka tuo yhteen maailman 20 suurinta taloutta.
Entä miten tämä toimisi, jos muillakin mailla olisi Turkin kaltainen vaatimuslista jäsenyyden ehtona? Vaikka kyseessä voi olla Suomelle tai monelle maamme kansalaiselle elämän ja kuoleman kysymys ukrainalaisten tapaan, seuraan mielenkiinnolla kuinka 29 maata laittaa Turkin ruotuun, millä hinnalla vai eikö lainkaan. Tässä(kään) leikissä ei paljo eikä lainkaan paina, vaikka toivottaisin Suomen tielle esteitä kasaavat niin pitkälle missä pippuri kasvaa.
Mielenkiinnolla olen seurannut Suomen taivalta kohti Naton ydintä, eikä vastamäkiä näkynyt. Vaikka jälkiviisaus on tympeä laji, sanoin monelle, että Suomi on Natossa vasta, kun Turkki ja Unkari ovat sen hyväksyneet. USA, jota monesti pidetään eräänlaisena demokratian kehtona onkin saanut yllättäen maistaa vähemmistödemokratiaa oikein kunnolla, kun Turkki yhtenä 30:stä Natomaasta, sanoi Ruotsille ja Suomelle, että ei käy, vaan ensin käydään kauppaa kuin turkkilaisessa basaarissa konsanaan.
Vähemmistödemokratia onkin joskus jotain sellaista, jota en ymmärrä. En nytkään, sillä Jugoslavian raunioille taisi syntyä ainakin neljä valtiota, jotka ovat kaikki nyt Natomaita. Onkin vaikea kuvitella, että yksikin niistä voisi estää Suomen tai Ruotsin pääsyn puolustusliiton jäseneksi. Tuntuu siltä, että vaikka kaikilla 30 jäsenmaalla pitäsi olla sama valta Naton sisällä, luulen Turkin käyttävän suurempaa valtaa kuin mainitut neljä maata yhteensä.
Itselläni ei ole tarjota varsinkaan pitkässä juoksussa demokratiaa parempaa vaihtoehtoa. Silti en jaksa olla ihmettemättä miten diktatuuri ja diktaattorit kaivavat polkunsa vallan ytimeen monessa demokraattisessakin maassa. On sitten kyseessä Turkin Erdoğan, Venäjän Putin tai USA:n Biden kaksipuoluejärjestelmineen. Ehkä me olemme entisen presidenttimmekin mainitsema sopulilauma, joka on valmis silloin tällöin syöksymään tai uimaan suinpäin kuolemaan.
Mutta varsinkin omissa asioissa asianomaisen valta voi olla suuri. Jos kaikki maailman ihmiset sanoisivat, että juon huomenna viinaa, niin se ei riitä, jos olen eri mieltä. Ja sama toisinpäin. Vaikka maailma olisi sitä mieltä, että neljänkymmenen raittiin vuoden jälkeen en juo huomennakaan, niin juon, jos haluan. Silloinkin oma mielipieeni on enemmän kuin kaikki muut yhteensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti