Innostuin aiheesta oikeastaan siksi, että vietin eilisiä synttäreitäni siten, etten nähnyt ainuttakaan ihmistä. Näin ei ole ollut merkkipäivänäni koskaan aiemmin. Aikaa kuitenkin meni aika tavalla, kun kiitin jokaista onnittelijaa erikseen netissä kämmenenkokoisella älylaitteellani. Virtuaalimaailmani eräänlaisen ytimen muodostavat Facebook, Messenger ja WhatsApp kaverit. Monisatapäinen joukko, sillä Facessa yksistään ystäviäni tai muita on lähes neljätuhatta.
Useat ovat sellaisia, joita en ole koskaan nähnyt saati puhunut heidän kanssaan. He elävät minulle vain sähköisessä maailmassa, mutta tiedän jokaisella olevan syynsä olla kaverini. En milloinkaan ole heitä tavannut enkä tule tapaamaan, mutta näen jokaisen onnittelijan profiilin tai vastaavan Ghanasta Gambiaan, Kiinasta Kaliforniaan ja Intiasta Ilmajoelle. Niihinkin eilen tutustuin syntymäpäivän ratoksi. Kirjavaa väkeä sanoisin.
Aivan oma lukunsa on käteisen rahan ja pankkien muuttunut rooli. Joku vuosi sitten odotin Hyrylässä aikani pääsyä pankkitiskille saadakseni ainoastaan kuulla, että "meillä ei käsitellä käteistä rahaa lainkaan". Yhtä huonosti kävi Osuuspankin konttorissa Keravalla, kun en päässyt tuulikaappia pitemmälle varaamattta aikaa etukäteen. Vähän saman tapainen oli tilanne ollessani kysymässä osa-auto Martille huolto- ja katsastusaikaa Veholta. Info palvelutiskin yläpuolella kertoi, että käteinen ei kelpaa lainkaan.
Toisaalta sähköinen virtuaalisuus on pienentänyt maailmaa tai ainakin tuonut sen lähemmäs, joka ei ole lainkaan huono asia. Tänä aamuna soitin videopuhelun bangkokilaisen yksityissairaalan vuoteen viereen Jokilaaksosta. Ystäväni kamppailee siellä elämänsä puolesta vaimo yötäpäivää vuoteen vieressä. Näin Markun kasvot, avoimet silmät ja liikkuvat huulet, kun sanoin, että häntä tarvitaan ja hänen täytyisi lähiaikoina tulla avaamaan ovet Pattaya Suomi-Seuran tiloissa viikottain kokoontuvalle ryhmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti