Mutta yhden muistan. Se oli Jyväskylän Lutakossa, joka oli täynnä nuoria. Ajoin heidän keskelleen Chevrolet Stareaglella, Dallasin lentokentältä hankkimallani pikkubussilla. Sen kylkiin olin maalauttanut karikatyyrisen omakuvani ja tekstin "Dirty old men need love too". Joku kavereistani suomensi sen "Likaiset vanhat miehet tarvitsevat myös lovea" 😂. Lutakon nuoret heittelivät autoni täyteen erilaista vappukrääsää evästyksin, että "sun täytyy olla hyvä jätkä, kun sulla on tommonen teksti Letukan kyljessä". Oli mukavaa olla hetki heidän keskipisteenään.
Tämän vappuaaton muistan ehkä iäti. Sitä viettämään matkasin kahden simapullon ja 30 nakin kanssa. Olipa Martti osa-auton etupenkillä pieni lahjakin, jonka olin hankkinut Jomtien Beachin katukauppiaalta. Kankaisen tuliaisen toivon näkeväni seuraavan kerran viimeistään juhannusaattoyönä. Matkalla piti vielä pysähtyä hankkimaan täydennystä, sillä olin unohtanut talon kissan ja koiran.
Aattoillan vietimme lupsakasti jutellen niitä näitä ja keräämällä roskia teiden pientareilta. Kiersimme hautausmaallakin muutamia kynttilöitä sytytellen ja asetellen kukkia. Istuimme siellä täällä penkeillä vainajien välissä ja kerroimme toisillemme rakkaistamme. Puhuimme elämästä, sen rajallisuudesta ja rajattomuudesta, joista kumpikaan emme mitään ymmärrä. Illan hetkinä illastimme ystäväni viihtyisessä kodissa kaakeliuunin elävän tulen lämmössä. Nakkejakin söimme, minä yhdeksän, yhden jo etukäteen kylmänä.
Kun ajoin yötä vasten tyhjänä odottavaan, pimeään Merikonttikotiini, oli mieli kepeä ja elämä maistui pitkästä aikaa erilailla aidolta. Siitä kiitos kuuluu vuosikymmenten takaiselle ystävälleni ja hänen eläimilleen. Yön hiljaisuudessa mietin itsekseni voiko ystävyyssuhde olla vapaa suhde, joka olisi yhtä rajaton kuin elämä parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti