Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Muutama vuorokausi vaille 5 kuukautta

Viime kesänäkin väistelin Jokilaaksossa koronavirusta parhaan kykyni mukaan. Vältin liikkumista ihmisten ilmoilla ja vietin aikaani etupäässä luonnon keskellä. Se oli hieno, joskin yksinäinen kesä, sillä osaomistuskoira Niilokin kävi luonani vain silloin tällöin. Pitkä, paljon yli vuosikymmenen kestänyt prosessi savikuopista ja suojättömaasta saavutti tavoitteensa, kun 7-8 hehtaarin alueesta tuli virallisesti Jokilaakson luonnonsuojelualue.

Yhteiskunta ei osallistunut kustannuksiin, vaan ainutlaatuiseksi jalostuneessa pikkutilassa on isäni ja äitini perintö ja vähän enemmänkin. Jokilaakson omistaa Elämän tähden ry, jonka tarkoitus on ihmisten ja eläinten elämänlaadun parantaminen. Sääntöihin olisikin nyt hyvä lisätä luonnonsuojelualueen synnyn myötä myös kasvillisuus. Ehkä tällä pitkällä prosessilla on turvattu, että vanhemmilta perimäni ei enää koskaan muutu rahaksi, vaan säilyy maana, jonka vuoksi isäni ja äitini taistelivat sodissa.

Joka tapauksessa sinne lähden ja palaan ylihuomenna talven jälkeen Aasiasta, tarkemmin Thaimaasta. Tuusulanjoen vesi on korkealla ja onkin mielenkiintoista nähdä mitä se on ottanut mukaansa ja tuonut muilta rannoilta. Eilisen Päiviksen raportin mukaan Soiniityntien sillanpieleen on tarttunut veden mukana ainakin jostain tulleet nokkakärryt 🤣.

Jäljellä on vain yksi kokonainen vuorokausi Thaimaassa. Tai oikeastaan siitäkin vain osa, sillä tätä kirjoittaessani on kello puoli kuusi aamulla. Mutta päiviä on kaksi, joista toisen vietän Raittiiden rannalla laatuseurassa ja toisen ehkä yksin Q-Saunalla. Jossain välissä pesetän osaomistus-Zoomer X:n ja käyn viemässä Seven Seasin Jurassic Parkiin depositbahteja sähkö- ja vesilaskuja varten.

Varsinkin korvieni välissäni vajaa puolivuotinen on ollut monessa suhteessa erilainen. Taisin jo kerran kirjoittaa, että ensimmäisen kerran koen, etten ole palaamassa minnekään, vaan lähdössä jonnekin. Thaikotimme on tuntunut kodilta, josta en haluaisi nyt lähteä. Ehkä joskus en enää lähdekään. Nyt kuitenkin lähden reippain mielin ja pyrin saamaan Merikonttikodille pysyvän rakennusluvan Jokilaakson luonnonsuojelualueen keskelle. Ehkä sekin on ainutlaatuista.

Ei kommentteja: