Soini tai Soinee

Yhtenä yönä tapasin kumipuunviljelijän Laosin rajalta. Hän sanoi nimekseen Lamprai, jonka hän selitti thaikielestä Googlekääntäjän avulla englanniksi näin: "Lam means water, phrai means forest, together to form a river, forest and mountains." Sama kääntäjä kääntää sen suomeksi: "Lam tarkoittaa vettä, phrai tarkoittaa metsää, muodostaen yhdessä joen, metsän ja vuoret."

Tutuksi tulleella viljelijällä on pieni, Panda-niminen tyttökoira, joka oli viimeisillään raskaana. Nyt se ei sitä ole enää, vaan saman yön aikana siitä tuli äiti ja se synnytti puolen tusinaa pentua. Vain yksi on osaomistuskoira Niilon lailla väriltään mustavalkoinen. Se sai nimekseen Soini tai Soinee. Nyt minulla on Aasiassa pieni poika, nimeltään Little Jorma, jonka biologinen isä en ole ja pieni koira, jonka senkään isä tai edes isäntä en ole. Yhteistä niille on sekin, että kumpaakaan en ole nähnyt. 

Jo kolmen viikon ajan olin ladannut itseeni virtaa asioidakseni paikallisessa rahalaitoksessa pankkikirjani ja -korttini kanssa. Tässäkin asiassa netti oli nimittäin pelotellut, että rahat olivat kadonneet. Edes tilitietoihin ei päässyt käsiksi ilman immigrationissa eli ulkomaalaisvirastossa käyntiä, jossa oli pitänyt joku asia vahvistaa. Kun vuoroni tuli, otti kaikille ystävällinen pankkivirkailija pari vuotta käyttämättömänä olleen pankkikirjani, irrotti siitä vanhan lisäsivun, antoi koneen kirjoittaa uudet tilitiedot ja nipsautti juuri printatun sivun kirjaan kiinni. Yhtä käyttämättömästä pankkikortista hän sanoi päivämäärät katsottuaan, että totta kai se toimii, jos muistan 6-numeroisen pinkoodini. Ulkona nostin seinän automaatista varmistukseksi 1000 bahtia ja tältäkin osin pieni maailmani oli hetken täydellinen.

Reippaan viikon sisällä olen syönyt pari kertaa samassa paikassa hernekeiton, jonka kovan sorttiset herneet annoin anteeksi ensimmäisellä syömisellä. Toisella kerralla sain vaihtorahojen myötä myös evästyksen, että herneet eivät ole oikein onnistuneita keitossa. Jäi puuttumaan anteeksipyyntö tai peräti joku hyvitys maksamastani täydestä hinnasta. Kun näin ei käynyt, päätin, että tällä kertaa jouluruokapaikkani on muualla ja ajoin ravintola Helmeen lunastamaan aaton joululounaslipun. Petri Repo takasi vähintään 200 grammaa kinkkua jokaiselle syöjälle.