Miten oli jouluaattoni rakennettu?

Kovin usein paikasta rippumatta herään 4-5 aikaan aamulla. Näin tapahtui myös aattoaamuna. Mutta jo ennen sitä, olin heräillyt kerran tai pari. Aikainen aamu onkin ainutlaatuinen. On pimeää ja on hiljaista, vaikka Thaimaassa asunkin kaupungissa. Yössä kuuluu ehkä vain kaukainen pyörän ääni ja yölinnun sirkutus.

Usein vietän somemaailmassa varhaisen tunnin, joskus parikin. On mukavaa surffailla ja kysellä mitä kuuluu Ghanaan, Suomeen, Filippiineille tai vaikkapa Australiaan, sillä joku 3500 etäystävistäni on jossain maailman kolkassa aina hereillä.

Mutta niin on luontokin Thaikotikulmilla valveilla. Kokeeksi voin jättää olohuoneen valot päälle ja parvekkeen oven vartiksi auki, niin tuotapikaa huomaan, että moni siivekäs on asettumassa taloksi ja aloittaa sen syömällä minua 😖.

Kovin tutun aaulenkin tärkeät osaset ovat nykyisin kahdessa, kolmessa teltassa asuvat uudet ystäväni, joille ei maallista mammonaa ole juuri kertynyt. Ohi kävellessäni kuulen monena aamuna telttakankaan läpi "good morning". Siihen vastaan samalla mitalla. Jos pää kurkistaa, annan ehkä pikkusetelin tai kolikon tervehdykseni mausteeksi. 

Aaton lenkin yhteydessä piipahdin nykyisin aika usein matkan varrella hotellin tai majatalon alakerrassa aamupalalla. Sillä jonkun kerran olen kirjoittanut lenkkini kantapaikasta, joka on lopettanut toimintansa. Jotain remonttia siellä verkkaisesti tehdään nytkin, mutten tiedä tapaanko koskaan enää pöytääni lelujaan joka aamu kantanutta kahden vuoden takaisen joulukuvan pientä tyttöä.

Usein aamupalan sijaan istun ja juon vain kotikulmani 7-Elevenin portailla Soda Waterin. Silloinkin juttelen koirille ja joskus ihmisillekin seuratessani maailman menoa ympärilläni.

Joulusaunaksi olin valinnut Q-Saunan, jossa meni tälläkin kertaa kolmetuntien, vaikken syönytkään. Joulu ei juuri ilman ulkomaalaisia näkyisi, mutta meille se on täällä totta, josta osaltaan pitävät huolen suomalaisyrittäjät.

Jouluaterian paikaksi olinkin valinnut tällä kertaa suomalaisen ravintola Helmen. Luulen, etten ole koskaan syönyt niin täydellistä ateriaa ylipäätään missään. Kiitos siitä koko Helmen väelle.

Illalla tulin kotiin, kävin ilman rihmankiertämää altaassa uimassa ja sytytin iltayöksi joulukuusen valojen seuraksi kolme elävää kynttilää. Kaksi parvekkeen reunalle ja yhden keittiön pöydälle.

Ajattelin elämäni kulkua, karikoitakin, mutta myös Vapahtajan syntymää, johon uskon siten, miten Hän on minulle itsensä ilmoittanut. Sitä olen välillä epäuskoni kanssa miettinyt, kun olen tavannut myös heitä, jotka sanovat tietävänsä, ettei mitään ihmistä suurempaa ole. Tai että ainakin omalta osalta kaikki loppuu siihen, kun pumppu pysähtyy. Mutta jos antaa mahdollisuuden jonkunlaisen jatkon olemassa ololle, niin keneltä se on silloin pois?