Covid-19, maailma ja minä, osa 1

Aikani ajattelin, etten jaa korona-aiheesta kokemuksiani, sillä ne ovat täyttäneet välillä maljani piripintaan. Mutta yöllä valvoessani uuden, aiheeseen liittyvän muurin edessä, tulin toisiin aattoksiin. Joten minäpä kerron muutaman blogin verran.

Ensin oli Thaimaahan kahden viikon karanteeni ja päätin, etten lähde. Sillä karanteeni valtion nineämässä hotellissa, huoneen vankina maksoi enemmän kuin edestakaiset Finnarin suorat lennot Helsingistä. Sitten karanteeniaika puolittui ja olin perumassa päätökseni. Aloin keräämään papereita sekä muita dokumentteja viisumista ja kansainvälisestä ajokortista lähtien, sillä Thaiajolupakin oli mennyt jo aikoja aiemmin vanhaksi.

Kun aloitin savotan, viranomaisten henki oli, että tulo sekä olo maahan ja maassa korona-aikaan rakentuu COE-luvan (Certificate of Entry) ympärille. Mutta aika kului, minä sen mukana ja tilalle tuli Thailand Pass. 

En osaa oikein sanoa mistä vaikeudet alkoivat, mutta niiden keskellä nyt olemme, joskin eteenpäinkin on menty. Kun jostain pilkahtaa valoa, ilmaantuu uusi ongelma mihin emme ole osanneet varaurua. Asiaa ei tehnyt helpommaksi, etten ole opiskellut koulussa tuntiakaan englanninkieltä. Opettajiani ovat olleet elokuvateatterit ja englanninkieliset ohjelmat televisiossa; John Wayne, Liz Taylor, Bruce Willis, Marilyn Monroe ja niin edelleen. Jatkopintoja olen suorittanut ympäri maailmaa chattailemalla Google-kääntäjän kanssa etupäässä omalta sohvaltani nyt jo kolmen vuoden ajan.

Aivan oma, alun vaikeus tuli, kun mainittu Thaimaan passi ei suostunut aukeamaan suomenkielisenä itselleni. Ongelmia on kyllä riittänyt kotikielelläkin, sillä matkaan on tarkoitus lähteä vuosikymmeniä Ruotsissa asuneen suomalaisen ystäväni, Pentti Peltisepän kanssa. Hän lentää ensin Suomeen luokseni ja täältä jatkamme, jos Luoja ja muut suovat, Finnairin puhalluslampulla Bangkokin kentälle.

Lähtömaasta, siis Suomesta johtuen Pentti tarvitsee suomalaisen koronatestituloksen, joten ajattelimme sen sujuvan luonnikkaasti Terveystalon testipisteessä, kun lentoyhtiö mainitsee sen yhteystyökumppaniksi ja hintakin oli kohtuullinen.

Kun kaverini lentää kanssani kaukomaille ruotsalaisilla asiakirjoilla sekä sosiaaliturvatunnuksella, täytyy testituloksen luonnollisesti olla samoilla tiedoilla. Muuten voi Suvarnabhumin lentokentällä tulla ylivoimaisia esteitä. Voi käydä kuten Hiltusen Helli koiralle, joka vietti yönsä lukkojen takana isäntänsä kanssa kentällä lentääkseen aamulla takaisin Suomeen.

Ystäväni olisi saanut todistuksen Terveystalolta ruotsalaisella sotulla, jos hänelle ei olisi ollut lainkaan Suomen sotua. Mutta oli molemmat eivätkä auttaneet mitkään selittelyt. Asiakkaansa yläpuolelle itsensä ylentänyt asiakaspalvelijadiktaattori sanoi, että sorry, ohjelman valmis pohja ei tähän taivu eikä häntä ole ohjeistettu kirjoittamaan erillistä todistusta.

Onneksi löytyi muita laboratorioita, joiden ohjelmat tai käyttäjät ovat taipuisampia ja uuden paikan uudet näytteidenottoajat on nyt varattu. Paljon ei lohduttanut (vähän kyllä), että palautteeni johdosta Terveystalon jonkun asteinen päällikkö soitti eilen, pari viikkoa myöhemmin anteeksi pyydellen, että kyllä heilläkin olisi pitänyt asiakaspalvelun taipua.

Kuten alussa sanoin, kirjoitan aiheesta muutanan blogin verran, sillä vielä ei olla edes lähtötelineissä, joten huomenna jatketaan.