Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Jokilaakson tarina * 11

Tehdä koti merikonteista oli mieltä kutkuttava ajatus muutenkin kuin saada konteille mielekästä uusiokäyttöä. Pidimme siitä, että oli pussissa paljon rahaa tai ei lainkaan, voi kodin runko olla sama rikkaalla ja köyhällä. Kun jollakin oli jossain maailman kolkassa kolminkertaiset, himmennetyt ikkunalasit ja ilmastointi ilmalämpöpumppuineen, oli Bangkokin, Manilan ja Bogotan köyhillä alueilla valoaukkojen kohdalla konteissa vain luukut, joskus ei niitäkään. 

Varustusta säätelikin tarpeen lisäksi monella taloudellinen tilanne. Kun kiertelin mainittuja alueita, oli rikkaus silti suhteellista. Sillä jos kaupunkien pelleistä, puusta ja betonista rakennetuilla, kymmenien tuhansien ihmisten asuinalueilla joku asui merikontissa, oli se luksusta ja vaurauden merkki. Jos jossain, niin siellä mitä moni sanoo slummiksi, sain erinomaisella tavalla kokea, että onni ei todellakaan ole rahasta kiinni.

Suurin yksittäinen rahtikonttikotikohde, jossa kävin Päiviksen kanssa, oli Amsterdamin kymmenen, viisikerroksista kerrostaloa, joissa asui 3000 enemmän tai vähemmän opiskelijaa. Vaikuttava kokonaisuus, johon asukkaat olivat varsin tyytyväisiä. Oikeastaan he naureskellen valittivat vain sitä, että aina jossain oli bailut ja omaa rauhaa ei ollut tarpeeksi. Lääkkeeksi he kertoivat menevänsä usein mukaan pirskeisiin.

Me päätimme tehdä kahdesta merikontista kodin itsellemme, joka sai nimekseen Duokoti. Koska Jokilaakson ensimmäinen kontti oli syvän meren sininen tai ainakin sininen, päätimme että meidän kotimmekin on samaa väriä. Koska halusimme tulevan kotimme näyttävän ulospäin kontilta, se piti eristää sisäpuolelta. Joten oli löydettävä kaksi, mahdollisimman vähän kolhiintunuttta, korkeampaa high cupe merikonttia.

Niitä etsimään pestasimme Scandin Containerin pitkän linjan bossin, Carl-Johann Hedlundin. Yhtenä päivänä Calle sitten soitti ja sanoi, että nyt olen bongannut Atlantilta rahtilaivasta kaksi oikean väristä, normaalia korkeampaa konttia tulossa Helsinkiin. Ja lisäsi, että ne ovat tehneet Kiinan Shanghaista vain yhden matkan USA:han saadakseen oviinsa metallisen laatan merikelpoisuudesta, että mitä tehdään. Päivis ja minä tähän, että ota kiinni. Se oli iso päivä, sillä silloin tiesimme, että olimme valinneet ja ostaneet näkemättä kotimme aihiot ja ne olivat tulossa Vuosaaren satamaan. 

Ei kommentteja: