Tuusulan Kanikonttorin kuulumisia

Olin suunnitellut viime perjantaille ehkä vuoden viimeistä nurmikonleikkuuta, mutta aikatauluihin tuli muutos. Sain nimittäin yllättävän yhteydenoton Kanikonttorilta. Tuusulan kai pian eläkkeelle jäävä kanimaailman pormestaritar oli tulossa Jokilaaksoon vierailulle. Hän oli kuullut Myllykylän countrykaneja kohdanneesta kadosta, ellei peräti täystuhosta. Kanimaailman operatiivisessa johdossa oltiin henkilökunnan mukaan huolestuneita väkiluvun vähenemisestä siitäkin huolimatta, että näinhän luonto usein toimii eikä siinä tarvita ihmisten säätöjä. 

Joka tapauksessa vierailulle ja ehkä vähän kanien kosio- tai ainakin  seurankatselumatkalle oli tulossa ikäneiti, pormestaritar Tupsu. Hoviväen esittelyn mukaan hän on leijonanharja- ja kääpiöluppakorvakanien rakkauden hedelmä. Kuten suvustakin voi päätellä, oli kyseessä viehättävä, mutta vähän nirso neiti, jolle varaamani, taatusti luomusta katettu lounaspöytä ei kelvannut. Vaikka olin jättänyt puutarhastani koko kaistaleen leikkaamatta kanipormestaritarta varten. Viimein Tupsu suostui, ehkä kohteliaisuussyistäkin hieman maistelemaan syksyn voikukanlehtiä, kun menimme sisään Merikonttikotiin ja katoimme aterian sinne uudelleen.

Mutta niin fiiniä ja arvonsa tuntevaa sukua hän tuntui olevan, ettei halunnut kuullakaan mitään kylän countrykaneista. Arvatenkin piti niitä aivan maalaisina vailla mitään hienojen kanien seurapiiritapoja.

Sylissäni Tupsu viihtyi oivallisesti, kun hän halusi vierailla myös Jokilampiemme laiturilla henkilökunnan ja turvamiesten seuratessa perässä. Pysyikin mieluummin ihmisten kainaloissa, kun kerroin vapaana kulkevista ilveksistä ja ketuista.

Silti Merikonttikotimme lattiapinnan tuoksuviestit, jotka osaomistuskoira Niilo oli jättänyt kiinnostivat kovasti. Jäi kuitenkin käsitys, että kanineiti viihtyy ainakin eläkeikäisenä mieluummin seurapiireissä kuin countrykanien maailmassa.

Kun takavalot vilkahtivat viimeisen kerran hänen BMW-merkkisestä autosta Soiniityntien sillalla, jäin pohtimaan, että toivottavasti juuri pestinsä aloittanut ihmispormestari Kippari-Kalle on oikeaan suuntaan kallellaan ja viihtyy kuntalaisten parissa mieluummin kuin niin sanotuissa paremmissa piireissä.