Innostus kirjoittaa blogi tai pari Vihreistä syntyi tällä kertaa puoluekokouksen tiukasta äänestyksestä hyväksyä miedot huumeet. Tähän ja koko puolueeseen muodostan kannan, kun korvieni välinen aivomyrsky laantuu ja olen nukkunut Paavo Väyrysen lailla yön tai parin yli.
En sano, että nyt kirjoittamani on ainoa totuus Vihreän puolueen synnystä Suomessa, mutta se on jotain, mitä ei löydy virallisista versioista.
Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta (KIPU) oli suomalainen vihreä puolue. Nimi vaihdettiin myöhemmin muotoon Ekologinen puolue Vihreät. Jotkut sanovat, että Vihreät oli aikoinaan sama asia kuin KIPU, mutta ei se ollut niin. Molemmat olivat vähemmistöjä sen ajan vihreässä liikkeessä. Linkolalaisuus oli oma juttunsa ja tuusulalainen Paloheimo yhdessä oululaisen Pulliaisen kanssa omansa.
Siellä jossakin ovat myös syyt ja juuret enemmistön, Vihreä Liitto rp:n syntyyn, sillä Vihreät rp oli ehditty rekisteröidä Paloheimon toimesta. Muistelen, että sen listoilta hän nousikin aikoinaan eduskuntaan. Niin saattoi olla Pulliaisenkin laita. Vihreä Liitto rp:n ensimmäiset kansanedustajat olivat sen sijaan Ville Komsi ja Kalle Könkkölä.
Ennen ainuttakaan vihreää puoluetta kokoonnuimme helluntaiseurakunnalta vuokratussa teltassa Oulussa, jossa myös päätettiin puolueen perustamisesta. Yövyttiin lievässä pakkasyössä ison teltan ympärillä pienissä teltoissa. Joillakin oli yösijanaan vain makuupussi taivasalla. Kun nyt katselen ministereitämme mustissa autoissa, ajattelen, että historian maistelu voisi olla silloin tällöin paikallaan. Sillä kaikilta osin meno tai edes suunta ei ole minulle mieleistä, vaikka valtaa onkin tullut roppakaupalla.
Kun sitten puolueita lähdettiin tekemään, syntyi niitä käytännössä kolme. Myöhemmin kaksi vähemmistöpuoluetta yhdistyi ja kuihtui pois. Silloin vapautui Vihreät rp:n nimi ja Vihreä liitto rp otti sen omakseen.
Vihreissä oli varsinkin alkuaikoina vahva vammaissektori, vaikka Linkola kyseenalaista ylipäätään ihmisten olemassaolon oikeuden, jos he eivät ole yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä. Maija ja Kalle Könkkölä opettivat tästä Linkolalle paljon. Ehkä sitä teki tietämättään myös Stephen Hawkins.
"Vanhan kansan" suusta siepattu historia kertoo, että vammaisten järjestön, Kynnys ry:n yhteys vihreisiin syntyi messuilla, jossa järjestöllä oli esillä vammaisten julistus tai vastaava. Ville Komsi oli ainoita poliitikkoja, joka pysähtyi sen lukemaan. Näin Villen ja Kallen ajatukset löysivät toisensa.
Oulun kokous karkotti monia omien teiden kulkijoita, mukaan luettuina niitä, jotka eivät halunneet muuttaa omaa todellisuuttaan edes hetkeksi kemiallisilla aineilla. He kaikki halusivat kuitenkin uskoa liikkeeseen, mutta eivät puolueeseen. Yksi heistä oli arvostamani Aulis Junes, joka myöhemmin sanoi vihreiden olevan nykyisin häpeätahra. Auliksesta onkin kirjoitettu paljon, tässä yksi tarina:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti