Vielä kesästäni

Vaikka olen viettänyt paljon aikaa Jokilaaksossa, olen myös käynyt muualla. Esimerkiksi viruksen saartamissa Virossa ja Suomessa oli yhteinen pieni rako, jolloin rokotuksen saanena pääsi vaikkapa Tallinnaan ja takaisin suht'koht normaalisti. Siellä kävin ystäväni kanssa ihmettelemässä tyhjää Vanhaa kaupunkia. Yövyttiin majoittajan kangashuoneissa:  https://g.co/kgs/4rnwGA. 

Sitten luuhasin pari yötä Naantalissa. Silloin yövyin caravanalueella omassa, pienessä teltassani. Kohokohta minulle oli kerran, pari päivässä uiminen meressä. Mukavia olivat myös keskustelut monien kanssa. Koiristakin puhuttiin paljon ja sain paidankin. Se on kovin mieluinen, sillä minulla on ollut useampi saksapaimenkoira.

Killikissan hautajaisia vietimme Jokilaakson Rabbit Islandilla. Pieni saari on varattu eläinten viimeiseksi leposijaksi. Siellä on Rudikoirakin, Niilon paras kaveri ikinä. Joka välillä yritti juosta saman hihnan toisessa päässä ja putosi ojan nokkospuskiin, kun Niilo innostui liikaa. Sieltä nostin Ruttusen takaisin "radalle" ja meno jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Rudin haudalla käydessäni aika ajoin, mieleen nousee tämä kaunis muisto kyynelten virratessa vanhoista silmistäni.

Omanlaisensa mauste on kyläläisten yhdessä tekemä laavu naapurikallion laelle, jonka näen pihastani. Hyvillä kiikareilla melkein senkin mitä siellä kulloinkin joku grillaa. Laavu on lisännyt hieman Jokilaakson pihan vipinää ja joskus on sillanpielessä mopoautoja parkissa, joskus samassa paikassa ovat yöpyneet teltassaan nuoret Tsekin tasavallasta. Kesän mittaan joku pyöräilijä tai autoileva lapsiperhe etsii pihastani samaa laavua, joka löytynee ainakin joistakin Googlen kartoista. Joskus on tuntunut, että Googlen mielestä kaikki tai paras tie vie kaikkialle Myllykylään pihani tai pihamme läpi. Ohjeiden avulla ihmiset eivät silti löydä perille. 

Joten vaikka on ollut yksinäistä, on vipinääkin ollut enemmän kuin vuosiin. Mukavaahan se kaikki on. Lammissamme ja joessa olen uinut kulloisten fiilisten ja mieltymysten mukaan. Aurinkoisimpina päivinä lämpeni pintavesi ensi kertaa vuosiin monena päivänä yli 30 asteen. 

Nyt on kesä taittumassa ja huomaan ensimmäisten lintujen jo lähteneet kohti etelää. Sinne minäkin olen menossa, mutta saattaa olla, että Aasia saa odottaa vielä toisen talven. Elämä on tässä ja nyt, kuten meillä kaikilla. Vaikka kokonaisuuteen kuuluu myös eilinen sekä huominen, pyrin silloin tällöin olemaan siinä ajassa missä on fyysinen minänikin.