Mistä on onneni sitten tehty? Luulen, että se on tehty pienistä sirpaleista, jotka kulkevat käsi kädessä sielun ja ruumiin raittiuteni kanssa. Ohikiitävistä hetkistä, jolloin millään ei ole mitään väliä, mutta silti kaikki on ainoastaan pienen tuokion täydellisen hyvin eikä minulta mitään puutu. Siinä on jotain ainutlaatuista ja siinä on kaikki. Mikään ei ole kiinni siitä mitä olen tehnyt muille tai itselleni eikä siitä mitä toiset ovat tehneet minulle. Olen hetken kaikesta irti ja kaikessa kiinni. Olen sivulla ja olen ylä- ja alapuolella. Olen kaikkialla ja en missään, jossa on myös ajaton ikuisuus. Se on täydellistä balanssia luodun, olemassa olevan, menneen ja tulevan kanssa.
Mutta kyllä onneni rakentuu myös yhteydestä toisiin ihmisiin. Sukulaisiin, ystäviin, kavereihin, lapsiin, rakkaisiin elämänkumppaneihini, mutta myös ventovietaisiin. Ja kaikkeen elävään, jossa olen mukana. Ehkä onnellisimmillani olen yksin ja eläinten kanssa. Silti tiedän mitä minulta puuttuu. Minulta puuttuu se mikä minulla on ollut. Elämänkumppanin rakkaus, jonka kanssa voisin jakaa iloni, suruni, onneni ja onnettomuuteni.
Koirat ja miksei kissatkin ovat olleet onneni palasissa aivan oma lukunsa. Minulla on ollut aina eläimiä ja niiden uskollisuudessa olen ihmetellyt varsinkin koiria. Vuosikymmenten aikana moni niistä on kuollut käsivarsilleni kulkien sitä ennen koko elämänsä rinnallani uskollisesti. Hyväksyen minut juuri sellaisena repaleisena ihmisenä kuin olen. Kun koirani ovat katsoneet minua viimeisen kerran ennen kuin painavat silmänsä ikiuneen, ne kertovat, että vielä ja varsinkin silloin luottavansa minuun yhä täydellisesti.
Onneeni kuuluu siis myös syvää surua enkä voikaan muistella koiriani juuri ilman kyyneliä. Ajattelen, että niin on hyvä ja niin on kohdallani tarkoitettu. Mutta eläinrakkaus ei koskaan korvaa rakkautta ihmiseen, vaikka moni täyttääkin kaipuun aukkoa eläimellä.
Ehkä onneni perusta rakentuu kuitenkin elämänhalulle, itseni ja elämän hyväksymiselle sellaisena kuin olen ja elämäni on. Joskus ajattelen ja yritän hyväksyä, että minut on tarkoitettu tällaiseksi, joka en koskaan voi tai osaa kokea pysyvää, täydellistä onnea tai onnellisuutta. Onneni on ollut pieninä palasina pitkin eloni polkua, josta tässä ajassa suurin osa on kuljettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti