Väärien valintojen asiantuntija * 307

Nykyisin vartioin Jokilaakson luontoa yksin ja sen lomassa otin yhdeksi projektiksi tehdä joillekin juhlapyhille henkilökohtaisempaa merkitystä ja sisältöä. Yksi niistä on kansallinen veteraanipäivä, jolloin käyn istuttamassa vanhempieni ja siskoni haudalle jotain. Toinen on kansainvälinen äitienpäivä, joka taitaa olla nykyisin toukokuun toinen sunnuntai. Suomessa sitä on juhlittu suunnilleen itsenäisyytemme ajan.

Siihen juhlaan sopii erinomaisesti Irwin Goodmanin laulu "Äiti", joka ei liene monelle edes tuttu. Se on kauneinta Anttia, joka kannattaa hiljaa itsekseen kuunnella. Kuten myös "Tumma virta", joka on ehkä vielä tuntemattomampi.

Olit äiti minulle kovin rakas. Jos en olisi ollut niin itsekäs tai ainakin ajattelematon eläessäsi, olisin ilmaissut rakkauteni ja kiitollisuuteni paremmin. Mutta ehkä jokakeväinen äitienpäivätoivotukseni  tavoittaa sinut jotenkin. 

Vähän melankoliseen äitienpäivääni kuuluu usein Jokilaakson pienen, vihreän huoneen jokavuotinen siivous ja kunnostus sekä automaattisen kastelulaitteen asentaminen.

Istutan Little Greenhouseen taimia ja yhtä jos toista siementä sekä niistä Merikonttikodin ikkunan edessä kasvattamaani, kurkkua, tomaattia, sipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa ja mitä milloinkin. Huvittava, pieni yksityiskohta on ruohosipuli. Vuosia yritin saada sen kasvamaan enkä onnistunut. Sitten luovutin ja nyt se herää kasvihuoneessa kevään ensimmäisten vihreiden joukossa, vaikken edes kastele saati anna muutakaan kasvuvoimaa.

Ulkopuolella, kennoseinän vieressä on kesäkuussa jo pienillä aluilla kymmenkunta perunoiden mukulaa, kuten isäni sanoi sekä kahta laatua herneitä yksi penkillinen. Niille käy joskus huonosti, sillä countrykanit tai muut jyrsijät popsivat varret suihinsa. Silloin seinustan ainut selviytyjä on perunan lisäksi omassa valtakunnassaan mansikka. Sekin menettäisi nopeasti maansa muille, jos en pitäisi järjestystä yllä. Kaksi kuution laatikkoa on puolillaan multaa, jonka joukkoon roiskin ylivuotisia siemeniä. Joskus ne innostuvat kasvamaan ja joskus eivät. 

Tänäkään vuonna huoneen hennot kasvien alut eivät olisi selvinneet kesään ilman lämmitystä. Myös minä olen lämmintä aurinkoa odotellessa tarvinnut hieman Fortumin Vihreää sähköä, miten tuotettua se sitten lieneekään. Merikonttikodissa selviää kesäisin loistavasti ilman keinolämpöä, silti Luonnonvartijan peltisen kodin injektoritakassa loimuaa silloin tällöin koleina sadepäiväinä elävä tuli. Ehkä kuitenkin ylläpidän sitä eniten tunnelman vuoksi.