Väärien valintojen asiantuntija * 237

Suomen kielessä on noin 100 000 perussanaa. Eri sijamuodot huomioon ottamalla sanoja on miljoonan ja kahden välissä. Se on enemmän kuin englanninkielessä. Onko se paljon tai vähän, on suuressa määrin makuasia tai ainakin asiaa voi tarkastella monelta kantilta.

Suhteellisen sujuva kirjoittaja näppäilee koneella ehkä 60 sanaa minuutissa ja 3600 tunnissa. Vuorokaudessa sanojen määrä olisi jo liki 100 000. Joten ympärivuorokautisella kirjoittamisella on parissa viikossa kirjoitettu kertaalleen koko kielemme kaikkine sijamuotoineen ja murresanoineen.

Sanat, niin kirjoitetut kuin sanotutkin ovat myös yksi väkivallan muoto. Henkinen tai psyykkinen lienee oikea sana. Mutta muitakin väkivallan muotoja on. Fyysinen, ruumiillinen väkivalta on yksi niistä, jonka olen kokenut saadessani isältä joskus selkään. Taisi äitikin tarvittaessa antaa joskus "tukkapöllyä". Kaveriporukassakin miteltiin välillä voimia nyrkein. Sellainenkin väkivallan muoto on kuin toisiin kohdistuvat teot. Niitä en lähde edes luettelemaan, sillä siinä kategoriassa vain mielikuvitus on rajana.

Lähes kaikista väkivallan muodoista voi joutua vastaamaan oikeudessa. Syyllinen joutuu silloin usein maksamaan rahakorvauksen väkivallan uhriksi joutuneelle. Siitäkin voidaan olla montaa mieltä kuinka raha korvaa tai hyvittää henkistä väkivaltaa kokenutta.

Yhdestä väkivallan muodosta en ole kuullut juuri puhuttavan enkä lukenutkaan. Se on vaitiolo tai puhumattomuus, josta parisuhteessa käytetään usein termiä mykkäkoulu. Mutta sitä ilmenee muuallakin. Poikani Marko ei ole esimerkiksi puhunut minulle vuosiin. Ehkä se on hänen tapansa maksaa pottuja pottuina. Joskaan en tiedä mistä potuista se on maksu. Puhumattomuus voikin olla henkisen väkivallan pahimpia muotoja. 

Oma lukunsa ovat mittelöt sanojen säilällä sivallellen. Niistäkin seuraa joskus sanattomuus. Toinen saattaa ennen kanveesiin joutumistaan tai sieltä noustessaan viimeisillä voimillaan poistaa kiistakumppaninsa Facebook-kavereista tai sulkea somesivunsa siltä kuka hänet tyrmäsi henkisesti.

Kun perustin Jomtien Pattaya Beach Facebooksivut, niille pyrki jokunen kukkulan kuninkaaksi omine totuuksineen. Varsinkin koirien kohteluni, josta keskustelimme paljon, tuntui kirpaisevan. Sittemmin he ovat sulkeneet suunsa tai kerännneet lelunsa muille myötämielisemmille hiekkalaatikoille. Joka tapauksessa kyse ei ollut keskusteluista vaan henkisistä voimainkoitoista. Siitä johtuva vaitiolo ei loukkaa, vaikka sivaltelu joskus meneekin henkilökohtaisuuksiin.

Sitä tekee sen sijaan sellaisen ihmisen hiljaisuus, jolla on rakas tai tärkeä paikka elämässä. Ehkä on yritettävä hyväksyä, että he ovat käyttäneet suomenkielen sanavarastonsa loppuun.