Kaipuuta tuonpuoleiseen ei ole, vaikka aurani kyntääkin joskus syvältä. Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, mutta nyt on nyt. Aivan oma hohtonsa on aikamatkailun oivalluksessa, miltä mennyt sekä tuleva maistuvat tässä ja nyt.
Lapsena, enkä vielä nuorenakaan juuri osannut ajatella, että elämä tässä muodossa päättyy joskus. Toinen toistaan upeampia päiviä oli rajattomasti. Paitsi silloin, kun isä yritti palauttaa minua jollakin tavalla ruotuun. En niistä oppinut juuri muuta kuin salaamaan kolttoseni paremmin.
Korona-epidemia on tuonut monelle ihmiselle osaksi arkea yksinäisyyden. Eikä se enää kurki ainoastaan nurkan takana. Sen kanssa olen opetellut elämään itsekin sekä etsimään uusia tapoja elää yhteydessä muihin. Suurin merkitys ja apu on ollut sosiaalisessa mediassa, missä käytän aikaani hyvin paljon.
Voisikin sanoa, että minulla on yhteyksiä toisiin enemmän kuin koskaan. Mutta näin ei olisi, ellen olisi päättänyt opetella englantia nettiä ja Googlen kääntäjää hyödyntäen. Minulle sosiaalinen media ei ole vain hypppy sähköiseen maailmaan, vaan portti uusien ihmisten kohtaamisiin ja kokemuksiin.
Netistä löytämiäni, tuntemattomiakin voin tehdä eläväksi juuri niin paljon kuin haluan. Voin myös päättää lähdenkö katsomaan vuosikymmeniä sitten kadottamaani sukulaista Kanadaan tai lähdenkö Singaporeen tapaamaan Melanien tätiä. Vai lähdenkö Ugandaan tutustumaan kuinka suomalaisen rahoituksen avulla tehtävä kanala edistyy ja tuleeko sinne naisille luvattuja työpaikkoja.
Maailma on pienempi tai monipuolisemmin läsnä kaikkia, jotka tahtovat seikkailla. Sitä voi tehdä kotisohvalta tai kulkea fyysisesti sinne tänne ympäri maapalloa. Varsinkin sen jälkeen, kun ei ole enää työelämän velvoitteita. Virtuaalimaailma live-mahdollisuuksineen on hieno juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti