Väärien valintojen asiantuntija * 156

Kun laitoin pisteen eilisen kirjoitusannokseni päätteeksi, olin ajatellut jättää Katulähetyksen tällä erää enemmän taakseni. Mutta kun yöllä Nukkumatti vei töppösensä ja keräsi unihiekan silmistäni muille tarvitsijoille, tulivat tilalle muistot, jotka pyörivät mielessäni aamuyön tunteina.

En lähdekään vielä, vaan kirjoitan aikanani aloittamastamme nuorisotyöstä, johon lisäinnoituksen antoi yöllä lukemani, 25 vuotta sitten Mauri Mujusen kirjoittama artikkeli Citari-lehdessä.

Jos en nostaisi työtä nuorten kanssa esiin, jäisi tekemisistäni aivan liian yksipuolinen käsitys. Nimittäin, kun yhdistys tekee työtä yli 50 vuotta miesten parissa, niin siinä ajassa saattaa tulla ukkoutuminen mieleen. Varsinkin, jos samat naamat ovat työn kohteena päivästä toiseen ja yhteistä on molemminpuolinen vanheneminen.

Katulähetyskuvioissamme ei juuri nuoria liikkunut, vaan työ oli aloitettava kirjaimellisesti nollasta. Eikä ollut muuta osaamistakaan kuin itse kunkin nuoruudessa tekemät virheet ja virheettömyydet. Oma mausteensa oli, kun uusi, tavoittelemani asiakaspiiri ei suinkaan tyytynyt ainoastaan perinteiseen viinaan, vaan tinttasi itsensä sekaisin millä aineella tahansa.

Tähän kipeään kuvioon astui yhdistyksemme nuorisoprojekti Päättymätön tarina ihmeellisine kirahveineen. Koko idean ydin oli, että halusin tehdä koko jutun toisin kuin muut.

Kun haimme työntekijää, oli hakijoiden joukossa toinen toistaan ansioituneempia tekijöitä. En halunnut ketään heistä, sillä he olisivat tehneet kuten muutkin. Halusin henkilön vailla muodollisia pätevyyksiä, jolla on vankka omakohtainen, mielellään rosoinen kokemus elämästä lapsineen. Ja ennen kaikkea sydämenpalo kulkea rinnalla ja auttaa nuoria navigoimaan elämänsä kohti aikuisuutta.

Nuorisotyötä luotsaamaan valittiin Jarmo "Hakkis" Hakkarainen. Joka tätä kirjoittaessa jatkaa ansiokasta uraansa Laukaassa, Väentupa ry:n toiminnanjohtajana. Hänen sitoutuminen työhön ja nuoriin oli, jos ei esimerkillinen, niin ainutlaatuinen ainakin. Jarmo oli nuorisotalolla, voi sanoa aina. Mikään mahti ei saanut häntä pois nuorten keskuudesta. Hän ei pitänyt edes lomiaan, vaan nuoret olivat hänelle kaikki kaikessa.

Mies joutui hallituksen puhutteluunkin, kun omat evääni eivät riittäneet työn ja ja vapaa-ajan rajaamiseen. Kun hallitus pakotti hänet pitämään kesälomansa, se antoi porttikiellon kesäloman ajaksi Päättymättömään tarinaan. Mutta eivät pitäneet hallituksenkaan kynnet. Vaan kokouksesta poislähtiessään Hakkis kääntyi ovella ja sanoi legendaariset sanat: "Mutta vapaaehtoistyötä kadulla ette voi estää." Hieno mies ja ystäväni maailman tappiin saakka sekä lapsenlapseni toinen isoisä.