Väärien valintojen asiantuntija * 141

Tänään olisi isäni syntymäpäivä. Tai siis on, vaikka hän ei enää olekaan fyysisesti kanssani. Mutta sydämessäni Veino Ihanto elää yhtä kauan kuin minäkin. Joku onkin sanonut ihmisen elävän niin kauan kuin yksikin hänet muistaa. Kerran pysähdyin sitä ajattelemaan. Jouluna, kun kävin sytyttämässä kynttilöitä haudoille, joilla ei ollut kukaan käynyt ehkä vuosiin. Halusin muistaa heitä, vaikken tiennyt keitä muistin.

Isäni kuoleman jälkeen olen vasta ymmärtänyt kuinka paljon häntä ja äitiäni rakastin. Jollain sellaisella rakkaudella mitä en tiennyt olevan olemassakaan heidän eläessään. Sen myötä olen löytänyt monia poismenneitä takaisin sydämeeni uudelle paikalle. Siellä on jo kauan ollut myös siskoni Irmeli.

Vuodet ovat tuoneet elämääni lisäksi ihmisiä, jotka eivät halua tai eivät pysty olemaan kanssani missään tekemisissä. Mutta silti olen heidänkin mielissään ja sydämissään. Ehkä pimeääkin pimeämmässä sopessa, sadan lukon ja tammioven takana, joiden avaimet he uskovat ja toivovat kadottaneensa. Mutta silti olen siellä. Joskus kolkuttelenkin, vaikken olisi toivottukaan. 

Minussa on paljonkin, jos ei vialla niin outoa kuitenkin, koska olen kadottant oman, synkän kellarini. Ehkä sitä ei ole enää olemassakaan. Niin ainakin toivon. En löydä nimittäin ketään, en ristinsieluakaan kenen kanssa en haluaisi tai voisi olla tekemisissä. Sillä en tahdo käyttää vähäistä jäljellä olevaa aikaani kenenkään inhoamiseen enkä varsinkaan vihaamiseen. Sitä paitsi, kun en tiedä loppuuko mikään koskaan, voi olla, että joutuisin kohtaamaan joskus anteeksiantamattomuuteni. 

Joulu onkin hyvä aika itse kunkin inventaariolle, jolloin voi päivittää omat inhokkinsa ja suosikkinsa. Itsekin näen, jos olen päässyt jonkun listoille tai niiltä pois. Oma ranking on ollut jo vuosia lähes muuttumaton. Siellä ovat kaikki tuttuni. Joskus on joku piikkipaikalla, joskus joku toinen. Listaltani ei pääse eikä joudu kukaan pois, vaikka kuinka kovasti haluaisi pitää etäisyyttäkin. Mutta kun jättää vastaamatta esimerkiksi joulutervehdykseen, siirtyy pykälän alaspäin. Kunnes hänetkin jonkun ajan kuluttua mielessäni armahdan ja nostan takaisin omalle paikalleen.