Kulkurikortilla matkatessa ei voinut valita hotellia, vaan se oli paikan päällä mikä tahansa missä sattui matkanjärjestäjällä olemaan tilaa. Meille ylimääräinen haaste tuli pyörätuolista, sillä joskus perillä oli vastassa huone hissittömän huoneistohotellin kolmannesta tai neljännestä kerroksesta.
Ehkä Liisa olisi joskus luovuttanut, mutta minä en koskaan. Sanoin ja ajattelinkin, että pyörätuoli on elämässä vain yksi asia, joka tulee ottaa huomioon eikä se ole aina edes hidaste. Itselleni asia aukesi täydellisesti, kun katselin kerran tarinan pyörätuolinkäyttäjästä, joka hyppäsi tuolinsa kanssa laskuvarjolla neljästä kilometristä. Itse tein saman 70-vuotiaana ja se oli kova juttu ehjin jaloinkin.
Automatkailusta pidimme myös paljon. Englantiakin kiersimme kuukauden ja 10 000 kilometrin verran henkilöauton ja peräkärryn kanssa. Kieltämättä joka ilta ison, huvilateltan pystyttämien sänkyineen ja purkaminen aamuisin oli oma, aikaa vievä kokonaisuutensa.
Kun ostimme kuomullisen peräkärryn matkailuharrastustamme varten, halusin siihen taakse myönteisen tekstin, joka kertoisi viestin Suomesta. Ajattelin, että mikä tai kukahan sen kertomiseen on uskottavin hahmo. Niinpä maalautin kuomuun ison kuvan, jossa joulupukki oli juuri laskeutumassa savupiipun kautta jonkun kotiin. Sekä englanninkielisen tekstin "Have a nice day and welcome to Finland". Se sai hyvän vastaanoton lukuisine peukutuksineen ympäri Eurooppaa. Jouluhenkilön toivotuksen ansiosta joku tuli jeesaamaan yösijamme pystytyksessäkin. Mutta kovin pitkälle ei tarvinnut Atlantin rannikolta tulla sisämaahan, kun kyselyt yleistyivät miksi se ei ole saksankielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti