Monipuolisin päihdetyön toimija oli Jyväskylän Katulähetys parhaimmillaan lähes 20 toimintayksikkönsä tai -muotonsa kanssa. Merkittävä palveluiden tuottaja oli myös A-kilta, joka parhaimmillaan menestyi oivallisesti valtakunnan kiltatoimijoiden vertailussa omine päiväkeskuksineen, linja-autoineen ja ulkomaanmatkoineen.
Arvostusta ansaitsee muutaman innokkaan tyhtätaskun perustama Kuiville Pyrkivien Tuki, joka rakensi kolme tuetun asumisen yhteisöä yhteisine tiloineen. Kuten aiemmin kirjoitin, olin tässäkin mukana, kunnes uusi puheenjohtaja sai minusta näppylöitä tai henkisen allergian.
Ehkä kaikkien toimijoiden puhtain sekä aatteellisin oli ja on AA, jolle ei kelpaa armopalat eikä yhteiskunnan rahat. Sen hoitoa antavista vertaistukiryhmistä voi hakea vain raittiutta. Päivä kerrallaan päihdehoitoa pelkistetysti ja yksinkertaisemmillaan siis. Vähän samaan tapaan, kun on tilanteessa, jossa ei voi mennä enää muualle kuin polvilleen.
Varsinkin Jyväskylän Katulähetys panosti kesänviettopaikkoihin yhdessä seurakunnan päihdetyönkin kanssa. Meillä oli monessa näppimme pelissä ja työn hedelmiä jaoimme muillekin toimijoille. Vaikka siitä kertomisessa hieman itsekäs maku onkin, kerron silti.
Olin neuvotellut kaupungin kanssa Sallaajärven rannalla sijaitsevan Kotasen leirikeskuksen käyttöömme, jossa pidin muun muassa päihdeleirejä Liisankin kanssa. Koska olin myöhemmin neuvottelemassa kaupungin raittiustoimen johtajan, Ada Juvosen kanssa Kotasen siirtämiseksi aa-laisten käyttöön, jätän kahden muun neuvotteluun osallistuneen nimet mainitsematta. Samassa käytössä paikka on edelleen. Paitsi kerran vuodessa, kun siellä on paikallisen moottoripyöräkerhon järjestämä, alkoholinhuuruinen kokoontumisajo. Saman järven rannalle rakensimme myöhemmin rantasaunan tupineen ja yöpymismahdollisuuksineen, joka on edelleen Katulähetyksellä.
Tuomiojärven koko Lehtisaaren, jota olin myöhemmin palauttamassa seurakunnan nuorisotyölle, saimme myös käyttöön. Hirsihuvila paloi nuorten käytössä sittemmin maan tasalle. Me päihdetyössä neuvottelimme sen sijaan Lehtisaaren tilalle kaupungilta Leponiemen. Vaatimattoman, entisen kaupunginjohtaja Järvisen rantahuvilan -saunoineen saman järven rannalta. Tästäkin osin luovuimme ja saimme vastuunjakajaksi A-killan.
Ehkä yksi merkittävimmistä, ilman elämöintiä tekemäni, sinällään pieni jobi oli, kun Jyväskylän A-kilta havitteli toimintaansa varten Schildtin kartanoa. Asuntotoimen päällikkö Tapani Karvala otti yhteyttä ja kertoi aikeesta sekä kysyi: "En tiedä koko jengistä tarpeeksi, joten Soini, takaatko sen porukan?" Vastasin, että sataprosenttisesti. Sitä takausta ei ole tarvinnut koskaan katua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti