Väärien valintojen asiantuntija * 86

Näin syntyi Myllyjärven tukiasunnot ja päiväkeskus. Käytännössä se ei tarvinnut juurikaan ostopalvelusopimuksen mahdollistamia rahoja, vaan arki sujui asukkaiden maksamilla vuokrilla. Lisäksi vuoden jokaisena päivänä aamusta iltamyöhään toimintaa pyöritti erilaisten työllistämisen tukimuodoin kolme työntekijää kahdessa vuorossa. Kysymys oli nimenomaan kuntouttavasta toiminnasta etupäässä päihdeongelmaisille. Öistä vastasi muiden joukossa asunut sosiaalinen talonmies. Apu oli tarvittaessa aina lähellä, usein seinän takana. 

Voisikin sanoa, että pukit olivat kaalimaan vartijoina. Kaikki toimi loistavasti, joskin jonkun oli katsottava silloin tällöin perään ja joskus tuupittavakin oikeaan suuntaan. Jyväskylän Katulähetyksellä oli parhaimmillaan neljä samalla mallilla loistavasti toiminutta asumispalveluyhteisöä.

Mutta Myllyjärvella sijainnut puolimatkankoti ei ollut vielä valmis. Haaveena oli saada uusi, käyttöönsä suunniteltu päiväkeskusrakennus. Sen toteuttamiseksi käytimme samaa aravayksiöiden kaavaa. Ja esitimme kaupungille, että jos otetaan viimeinenkin neljän huoneen, keittiön ja sosiaalitilojen kokonaisuus päiväkeskuskäytöstä asunnoiksi, niin voisiko rahaa löytyä päiväkeskuksen rakentamiseen. Enimmillään siis neljän yksiön verran. 

Hanke eteni myötätuulessa ja esittelin piirtämäni ja suunnittelemani päiväkeskusluonnoksen kaupungin rakennuttajapäällikkö Reima Rantaselle. Joka torppasi ajatuksen tai oikeastaan minut. Otin nokkiini, sillä oma mitätön asemani oli noussut jossain määrin hattuun. Taas oli tuumattava yö jos toinenkin. Mutta ennen kaikkea menin itseeni. Ja kun tuli ahdasta, pienensin omaa minääni ja astelin aidosti nöyränä ja katuvana Reiman luo takaisin. Pyysin käytöstäni anteeksi. Hän hymyili samalla todeten, että sattuuhan sitä, mutta istutaan alas.

Rantanen katseli aikansa luonnostani ja teki laskelmiaan todeten viimein: "Varmasti toimiva ja kaikin tavoin hyvä pohja, mutta se on 20 % liian kallis. Joten mitä ehdotat?" Nappasin pohjakuvan pöydältä ja menin käytävään kopiokoneen luokse. Otin piirrustuksesta 20 % pienennetyn version ja palasin Reiman luokse sanoen, että karsin kustannuksista viidesosan. Rakennuttajapäällikkö katsoi vuoroin uutta kopiota, vuoroin minua todeten viimein leveästi virnistäen: "Tästä tavasta karsia kustannuksia minä pidän. Tehdään päiväkeskus".

Nyt yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin joka suuntaan hieman liian pieni rakennus on edelleen päiväkeskuksena. Viipaletalojen tilalla on uudet rivitalokodit. Parakitkin ovat uudessa paikassa ja yhä katulähetyskäytössä.