Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 23. lokakuuta 2020

Väärien valintojen asiantuntija * 78

Olen jättänyt rippi- ja autokoulua lukuunottamatta kesken kaikki koulut. Katunut olen vain englanninkielen taidon puutetta. Jota sitäkään en olisi hevin oppilaitoksissani oppinut, sillä osani oli yhteiskoulussa ruotsin- ja vuotta myöhemmin saksankieli. Englanti olisi kai tullut joskus myöhemmin.

Pari vuotta sitten päätin korjata asian ja aloittaa englanninkielen opiskelun. Omalla tavallani. Siihen tarvitsin Google-kääntäjän sekä Face- ja chattikavereita. Joita keräsin ympäri maailmaa ja kerään yhä. Eniten heitä ilmaantui ulkomailta Thaimaasta ja Filippiineiltä, mutta myös Afrikasta. Lähes jokaiseen englanninkieliseen chattiin tarvitsin alussa kääntäjää, nykyisin harvemmin. Voisikin sanoa, että olen oppinut jotain.

Isosta somekaverien joukosta naisia, miehiä, poikia, tyttöjä ja lapsiakin huomioni kiinnittyi Melanieen, 33-vuotiaaseen filippiiniläiseen naiseen. Ehkä siksi, että hän ei koskaan pyytänyt minulta mitään.

Mel ei milloinkaan lähettänyt valokuvaa, jossa olisi hymyillyt. Lapset kylläkin senkin edestä. Joten kerran kulmikkaana aamunani viestitin kauas 8000 kilometrin päähän: "Jos en saa kuvaa, jossa kaikki hymyilevät, lopetan viestittelyn." Meni jokunen päivä ja sain sitten kuvan sekä näin, että hänellä ei ollut juuri lainkaan etuhampaita. Mukana oli teksti: "Kun puolisoni jätti minut ja perheensä, löi hän läksiäislahjaksi vasaralla hampaani sisään."

Meni tuokio jos toinenkin asiaa sulatellessa. Viimein kysyin voisitko käydä kunnallisella hammaslääkärillä kysymässä mitä maksaisi uudet hampaat? Viikon kuluttua sain tiedon kustannusarviosta. Joka oli jossain 150 euron paikkeilla. Taas tuumasin ja vastasin "jos tahdot, ostan sinulle hampaat".

Pitkästä aikaa koin, että sinällään vaatimattomilla rahoillani olisi todellista merkitystä. Parin viikkoa myöhemmin sain kuvan kymmenien hymiöiden, sydämin ja kiitoksin hymyilevästä naisesta, jolla oli uudet, valkoiset hampaat.

Sen jälkeen hänen vanhin, 12-vuotias tyttärensä Arnie Mae otti salaa äitinsä puhelimen. Josta löysi yhteystietoni ja chattasi minulle, että voiko hän sanoa minua isäksi? Johon minä, että toki, mutta miksi? Hän vastasi: "Koska toivoisin, että äidillä ja meillä lapsillakin olisi onnellinen perhe." Tähän jatkokysyin, että okay, mutta miksi minä? "Siksi koska ostit äidille hampaat etkä lyö äitiä."

Tämä tytön vastaus aukaisi sydämeni jokaisen lukon ja oven. Ja kirjoitin juurikaan ajattelematta spontaanisti, että jos äitisi antaa luvan, tuon sinulle ensi tammikuussa Suomesta sulkaalevyn. 

Ei kommentteja: