Itselleni se oli henkisesti raskas taival, sillä tulin myöhemmin valituksi puheenjohtajaksi, kun Markku muutti paikkakunnalta. Olin tehtävään ehkä näkemyksiäni lukuunottamatta kaikilta osin liian pieni ja osaamaton, enkä voi katsoa juuri mitään ansiokseni oivan yhdistyksen toiminnassa.
Se rakensi muun muassa kolme rivitalokokonaisuutta päiväkeskuksineen Jyväskylän maalaiskuntaan. Yhden Vaajakoskelle, toisen Tikkakoskelle ja kolmannen Palokkaan. Ensimmäinenkään ei olisi lähtenyt liikkeelle ilman Simo Ristolaa, eikä olisi tullut valmiiksi ilman jälkeeni puheenjohtajaksi tullutta Juha Muilua.
Kun päätin kirjoittaa kirjan, päätin myös, että korjaan tai täydennän itsestäni jotain julkaistua. Tässä yksi. Markku Leinonen teki valtavan työn kirjoittaessaan Kuiville Pyrkivien Tuen historiikin. Kirjassaan hän kuitenkin sen verran oikoo, jättää kertomatta tai yhdistelee asioita siten, että ne vääristävät tapahtunutta. Historiikissa hän kirjoittaa näin:
"Seuraavassa Katulähetyksen johtokunnan kokouksessa todettiin kuitenkin, että Kuiville Pyrkivien hallitus oli hylännyt Katulähetyksen tarjouksen.
Tässä yhteydessä merkittävä seikka on se, että saman vuoden maaliskuussa Veljeskodin hoitokunnan dramaattisessa kokouksessa jouduttiin päättämään Simo Ristolan työsuhde Veljeskodin valvojana. Hoitokunnan puheenjohtajana toimi Jorma Soini.
Osa Kuiville Pyrkivien tukijoukoista vastusti ilmeisen vahvasti esitettyä järjestelyä, vaikka osa sitä selvästi tuki. Näillä tapahtumilla oli vaikutuksia eräisiin suhteisiin sekä jäsenyyksiin tulevina parina vuosikymmenenä.
Jorma Soinin mukaan hän joutui kantamaan pitkään tapahtumien painolastia ja niiden olevan syynä vuoden 1993 kipeisiin tapahtumiin liittyen yhdistyksen hallituksen jäsenten valintaan."
Kysymys ei ollut Katulähetyksen ehdotuksesta, jossa se olisi ottanut velat vastattavakseen ja saanut käytännössä puolet Kuiville Pyrkivien Tuesta hallintaansa. Ehdotus oli puheenjohtaja Juha Muilun, jonka hän esitti kahdenkeskisessä neuvottelussa minulle. Käsitin, että hänen yrityksestään pelastaa yhdistys voi nousta niin suuri myrsky, joka ei pysy vesilasissa. Missä saattaa mennä luottamus, vaikka maine lisääntyisikin. Totesin Juhalle, että on parempi, kun se silloin olen minä ja ehdotus on Katulähetyksen. Sillä jos sinä menetät hallituksesi luottamuksen, kaatuu koko toimija. Lupasin pitää salaisuuden ja viedä sen hautaan, jollen kirjoita kirjaa.
Toinen täsmennystä vaativa on Markku Leinosen tapa yhdistää asia Simo Ristolan työsuhteen päättymiseen. Tapahtumilla ei ole tekemistä toistensa kanssa. Ristolan työtoverit näyttivät toteen asioita, jotka olisivat ilman työsuhteen lopettamista johtaneet ostopalvelusopimusten päättymisiin Jyväskylän ja maalaiskunnan kanssa.
Joka tapauksessa minusta tuli myöhemmin puheenjohtajaksi tulleen Heikki Aarnin silmissä ja korvien välissä ei toivottu henkilö. Vaikka olin Kuiville Pyrkivien Tuen vuosikokouksessa heidän pyytämänsä Jyväskylän maalaiskunnan virallinen edustaja, hän uhkasi kokouksessa soittaa poliisit, jos en poistu. Kun en poistunut, hän keskeytti puheenjohtajana kokouksen. Seuraavaa kutsua ei minulle enää tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti