Aikoinaan ajoin renkinä oivan isäntäni Mikko Kemikarin taksia Hyrylässä. Aikana, jolloin vain osassa autoista oli yhteys kyytien välittäjään. Ei ollut kuin lankapuhemimet ja Ula taksikopin seinässä. Kun se ilmoitti "Kakkosella asiakkaita", oli kyseessä lentoasema. Yksi jos toinen lähti vihellellen kahville, sillä "Seutula" ei ollut meille luvallinen alue.
Autona oli pitkä-Mersu kolmella penkkirivillä. Sekä puolipimeä pikkubussi, joilla molemmilla teimme orkka- eli orkesterikeikkojakin. Tutuiksi tulivat monet valtakunnan ykkösartistit. Irwin myös.
Sutinoitahan siitä syntyi ja rohkaisuksi korkkasin pullon neuvoa antavaa ja miestä väkevämpää. Vaikka aamulla piti ajaa koulukyydit sekä koulun päätyttyä lapset opinahjoista koteihinsa.
Nukahdin tai sammuin, jonka vuoksi nukuin rokuliin molemmat kuljetukset. Tosin en olisi ollut ajokuntoinenkaan. Kun tämä tuli isäntäni tietoon, etsi hän minut käsiin, pyysi vaihtokassan ja autonavaimet sekä ilmoitti, että kopilla ei palveluksiani enää tarvita.
Alkoholi oli saanut vahvan otteen ohjata elämääni. Meni työ, josta pidin, mutta loistavat tuttavuudet moniin musiikin taitajiin säilyivät.
1 kommentti:
Kyllä minäkin istuin Kemikarin pitkässä mersussa koulukyydissä. Ja välillä Blummin Leksan kyydissä.
Lähetä kommentti